Robocop on niitä elokuvamaailman mielenkiintoisia tapauksia. Täysin hooposta perusideasta on tehty koskettava mutta kuitenkin vauhdikas tarina, kahdesta luontonsa kanssa kamppailevasta poliisista. Myöhemmistä jatko-osista nähdään, miten helppoa olisi unohtaa kaikki muu ja keskittyä esittelemään rikollisten kauhua ja katujen puhdistajaa. Robocopissa lähtökohtana on kuitenkin sisäinen ristiriita ja elämisen kirous. Robocop on kuolleista herätetty Alex Murphy, jonka inhimillisyydestä on poistettu kaikki ”turha” ja korvattu se ohjesäännöillä. Murphyn muistosta on pyyhitty kaikki paitsi poliisin ammattiin vaadittavat taidot. Koska muistot eivät ole yksinkertaisesti luokiteltavissa, palailee Robocopin päähän muistoja Alex Murhyn perheestä ja kuolemasta. Elokuva onkin suurelta osin vastoin tahtoaan orjuutetun ja koneellistetun miehen kärsimysnäytelmää. Myöskään taistelua alamaailmaa vastaan ei unohdeta.
Henkilökohtaisesti pidän Robocopia Paul Verhoevenin parhaana elokuvana. Elokuva loistaa yhtä paljon kuvallisella kerronnallaan kuin käsikirjoituksellaan. Verhoevenin Hollywood-maineen voisi sanoa perustuvan pitkälti Robocopiin, sillä tässä ohjaaja on päässyt osoittamaan todelliset taitonsa. Outo ja herkkäkin tarina on osattu kertoa niin, että katsoja muistaa oikeastaan katsoneensa hyvän toimintaelokuvan. Elokuvan hahmot ovat onnistuneita ja niistä kaikkein eniten itse Robocop. Robocopin käytös vaihtelee Murphyn muistojen tulvan aiheuttamasta paatoksesta viranhoitamisen koomiseen kohteliaisuuteen. Juuri Robocopin kylmä kohteliaisuus on se parhaiten mieleen jäävä tekijä. One-linerit korvataan ohjekirjan fraaseilla kuten ”come out quietly, or there will be trouble”. Jopa Robocopin haukkumasanat ovat kohteliaita.
Muista hahmoista mieleenjääviä ovat Clarence Boddicker, joka on ällöttävin ja röyhkein roisto ikinä. Boddickerin jengissa Emil Antonowsky jää mieleen vähään tyytyväisenä ja väkivallasta pitävänä sällinä. Kaiken pahan alkua, OCP-konsernia, johtava vanhus jää mieleen kahtiajakautuneisuudellaan. Yhtäältä hän on ainoa inhimillinen henkilö koko laitoksessa, ja toisaalta hän on kivikovin ja kylmin bisnesmies koko kaupungissa. Valitettavasti toinen päähenkilö, Anne Lewis, jaa vähän ontoksi tuttavuudeksi. Carriesta ulos kasvanut Nancy Allen ei kuitenkaan ole syypää tähän.
Elokuva on täynnä monenlaista huumoria. Joskus se on vaisua ja vihjailevaa kuten Robocopin kohteliaisuus, ja naurattaa vasta jälkeenpäin, ja joskus se on silkkaa hoopoilua, jota yleensä nähdään TV-uutisissa, mainoksissa tai jotakuinkin ainoana viihdeohjelmana näytettävässä yhden lauseen showssa. Komiikkaa tuovat myös sivuhahmot, joista varsinkin erilaiset laitapuolen kulkijat keksivät aina jotain typerää mutta huvittavaa sanottavaa.
Erikoistehosteet ovat pääosin melko tavallisia mutta toimivia. Niitä ei useinkaan tule ajatelleeksi, eli ne toimivat kuten pitääkin. Robocopin edeltäjä ED-209 on vaikuttava esitys. Stop-motion animaationa luotu tappajarobotti liikkuu kuten animoidut hirviöt yleensä, mutta tällä kertaa nykivä liike tuntuu olevan juuri se tapa, jolla moinen laitos liikkuisi. Maaskeerauksista mm. Emilin kuolemaa edeltävä tila on varsin karmivasti onnistunut (hyvällä tapaa karmivasti).
Huonona puolena elokuvan juoni ei ole täysin aukoton. Myös Peter Wellerin suoritus Alex Murhyna on parhaimmilaankin geneerinen, joskaan ei suoranaisesti huono. Bodicckerin melko pieni jengi olisi voitu esitellä vähän paremmin, kun se vaikuttaa elokuvassa lähinnä kolmen miehen ja kolmen satunnaisen kätyrin jengiltä. Jengin vaarallisuus tuntuu perustuvan vain Boddickerin ja Emilin raakuuteen, mikä ei tee siitä kovin uskottavaa paikallista alamaailman johtoryhmää. Tosin Kurtwood Smith osaa olla aina pelottava, mikä pelastaa melkoisesti ainakin tunnelman puolelta tätä tekijää.
Robocop on niitä elokuvia, jotka täyttävät paikkansa joka osastolla jonne pyrkivät. Se on toimintaa, paatosta, psykologiaa ja taidetta. Verhoeven teki parhaansa hoopon lähtökohdan kanssa, ja sai aikaiseksi yhden 1980-luvun parhaista elokuvista. Valitettavasti jatko-osat, tv-sarja ja animaatio unohtavat kaiken sen, mikä tekee Robocopista ikivihreän teoksen.
