Erinäisten enemmän ja vähemmän luotettavien lähteiden, kyläjuorujen sekä rivinvälihorinoiden kautta on tullut kuulluksi, että joskus vuosia sitten Warner Brothersina tunnetun pöhöttyneen mediakorporaation ystävällismieliset sedät ja tädit lähestyivät Wachowskeja tarkoituksenaan vakuuttaa nämä uusien Matrix-elokuvien tuottamisen autuudesta. Wachowskit kieltäytyivät ensi alkuun liituraitapukuisten agenttien tarjouksista vedoten kaiken olennaisen jo tulleen aiheesta kerrotuksi alkuperäisessä trilogiassa, mutta megakorporaation diplomaattisista otteistaan tunnettujen edustajien uhattua tuottaa Matrixinsa vaikka sitten ilman alkuperäistä ohjaajaduoa Lana Wachoswki päätti pitkin hampain palata ohjauspallille. Sittemmin kerrottiin ohjaajan masentuneen pahasti sekä alkaneen useampaankin otteeseen pohtia vakavissaan jopa kuvausten keskeyttämistä, mutta muun tuotantotiimin tuella projekti saatiin vedettyä niin kunniakkaaseen loppuun asti kuin lähtöasetelman tuntien oli inhimillisesti mahdollista.
Ennen asiaan menemistä lienee kuitenkin tarpeen mainita muutama ajatus Matrix Resurrectionsiin kohdistuneista odotuksista. Niin turha teos kuin neljäs Matrix-elokuva onkin, oli Warner Brothers kuitenkin selvästi panostanut sen markkinointiin huomattavia summia, ja ainakin itse odotin näyttävien mainoskuvien perusteella jonkinlaista paluuta ruotuun: Matrix-trilogiahan tunnetusti oli kaikkea muuta kuin täydellinen kokonaisuus, ja pelkästään Neon läpikäymän sankarin matkan jälkeensä jättämistä avoimista kysymyksistä sekä juoniaukoista olisi helposti saanut muovattua ainakin yhden elokuvan edestä toimivaa jatkoa. Aiemmassa seikkailussa esimerkiksi jätettiin selittämättä, miksi Neo pystyy käyttämään supervoimiaan myös ”oikeassa” maailmassa, samoin alkuperäisen tarinan edetessä viitattiin Matrixin virtuaalitodellisuuden useampiin erilaisiin versioihin eri hahmoineen, erilaisiin sisäkkäisiin ulottuvuuksiin, tuntemattomiin nurkkauksiin ja vaikka mihin. Vaikka siis Warner Brothersia voisikin tässä kohtaa alkaa syytellä silkasta ahneudesta, ei Matrixin tarinan jatkaminen kuitenkaan ollut ideana aivan niin tuulesta temmattu kuin voisi ensi alkuun kuvitella.
(mainoskatko)”Voi kulta, kylläpä sinä näytät pahoinvoivalta tänään!”
”Tiedän, olen varmaan syönyt jotain sopimatonta, ilmastonmuutoskin ahdistaa niin kovasti, enkä tiedä kuinka kohentaisin kulutuskäyttäytymistäni hiilipäästöjeni pienentämiseksi.”
Ahdistavatko huonot elämäntavat? Puuttuuko puhti arjesta? Kilotbois pelastaa! Kilotbois on aikamme huipputiedemiesten kehittämä viiltävän tehokas menetelmä liikakilojen sekä hiilijalanjäljen minimoimiseksi. Sinun tarvitsee vain liittyä klubimme jäseneksi ja maksaa kuukausittainen jäsenmaksumme, jolloin kykysi kestämättömään kulutukseen sekä elintarvikkeiden rohmuamiseen heikkenee. Halutessasi voit maksaa meille ylimääräistäkin, jolloin palkitsemme sinut komealla Kilotbois-pinssillä, jotta voisit osoittaa kaikille läheisillesikin olevasi todella fiksu ja ympäristötietoinen mallikansalainen. Sano hyvästit ylimääräiselle selluliitille – valitse Kilotbois!
”Oi kulta, oloni on nyt niin kevyt, ja sääkin on tänään aurinkoisempi! Kiitos, Kilotbois!”
(Rasittavat mainokset saat ohitettua huutamalla[sup]PATENTED BY SONY CORPORATION[/sup] mainostettavan tuotteen nimeä televisiollesi.)
Uudestisyntynyt Tom Anderson elää kansainvälisten megakorporaatioiden luomassa omituisessa kafkamaisessa harhamaailmassa, jossa pienen ihmisen tehtävä on yksinkertaisesti toistaa koiramaisen kuuliaisesti rikkaiden vanhempiensa ansiosta asemaansa nousseiden ammattitaidottomien virkakyöstien horinoita sekä toteuttaa luovassa työssään pilkulleen näiden osaavista käsistä karanneita suunnitelmia. Tämän tuotantoeläintaloutta muistuttavan byrokraattisen helvetinkoneen vangit elävät omaa nihilististä elämäänsä vailla päämäärää tai merkitystä talsien ajasta ja paikasta toisiin pelkästään täyttääkseen esimiestensä sekä työpaikkansa kasvottomien rahoittajien hulluimmatkin toiveet. Uudistuneen Matrixin sisäisen unitodellisuuden asukit eivät enää tunne olevansa edes ihmisiä, kaikkialla virtuaalisen painajaisen kaduilla ja kodeissa leijailee vain selittämättömän pahan olon ja toivottomuuden ilmapiiri, jota lääkitsemään kansa tarvitsee yhä voimakkaampia tajusteita säilyttääkseen vähäisenkin mielenterveytensä.
Niin itsestään selvänä analogiana kuin pelinkehittäjä-Neon kurimus Lana Wachowskin omalle elämälle toimiikin, on sillä myös huomattavasti yleisemmän tason sanomaa aikamme ihmisen henkisestä tilasta. Enää emme elä vuosikymmenien takaista viatonta aikaa, jolloin Matrixin virtuaalitodellisuus ja internet olivat vielä myyttistä tulevaisuutta – nykyisin muutaman jättimäisen portinvartijan tekoälyillään ja algoritmeillaan hallitsema kyberavaruus on jo tunkeutunut tavallisen ihmisen elämän jokaiselle osa-alueelle, ja sinistä pilleriä ladataan loputtomana virtana suoraan kansan syvien rivien liskoaivoihin. 2020-luvulla kaikesta inhimillisestä on tullut vain yksi jättimäinen nippu QR-koodeja yli äyräidensä turvonneiden jättimäisten liiketaloudellisten syöpäkasvainten muovatessa sosiaalista ja konkreettista todellisuutta oman läpimädän ytimensä näköiseksi. Kaiken tämän sekopäisyyden keskelle eksynyt, itsestään ja ympäristöstään vieraantunut karvaton pystyapina elää hämmennyksen ja itsetuhon partaalla etsien epätoivoisesti pakotietä taskussaan komeilevasta jäljityslaitteesta. Elämme Chaplinin kuvaamassa nykyajassa.
(mainoskatko)Yhä useammat ihmiset ovat ilmaisseet huolensa kasvavan ympäristökuormituksen sekä eskaloituvan ilmastonmuutoksen johdosta. Siksi me Koprola-konsernissa pyrimmekin ympäristötietoisina sekä planeettamme tilasta huolestuneina tuottamaan vihreämpiä elintarvikkeita minimoidaksemme hiilijalanjälkemme sekä pelastaaksemme metsiemme hömötiaiset uhkaavalta sukupuutolta. Aidon lihan korvasimmekin tuotteissamme jauhetuilla kananluilla, lihaksi kelpaamattomalla teurasjätteellä sekä asiakkaidemme navettojen syöpäläiskannoilla. Ostamalla ylihintaisia makkaroitamme tuet samalla yhteistä taisteluamme maailman eläinten ja koko ihmiskunnan lähestyvää massasukupuuttoa vastaan.
”Mmmm, äiti tämä jauhemakkara on niin hyvää! Omatuntonikin on niin puhdas!”
Koprola – vihreämpää hyvää Suomesta.
Made in Poland.
(Rasittavat mainokset saat ohitettua huutamalla[sup]PATENTED BY SONY CORPORATION[/sup] mainostettavan tuotteen nimeä televisiollesi.)
Postmodernissa helvetissä typötyhjää nihilististä elämäänsä elelevän Thomas Andersonin onneksi ensimmäisestä elokuvasta tuttu kapinallisjoukko on jälleen kerran aktivoitunut näyttääkseen tälle Matrixin todellisen luonteen sekä maailman sen ulkopuolella. Keski-ikäistyneitä Keanu Reavesia sekä Carrie-Ann Mossia lukuun ottamatta suurin osa tutuista hahmoista onkin vaihtanut näyttelijää nuorempaan: Morpheuksena nähdään tällä kertaa Yahya Abdul-Mateen sekä Smithinä Jonathan Groff, joka tuntuu kuin viime hetken nopealta lisäykseltä Hugo Weavingin kieltäydyttyä roolista aikataulusyistä. Suuri osa koko neljännestä Matrixista onkin pelkkää itsetietoista ja selkeän ironista kertausta ensimmäisestä ja suosituimmasta saagan osasta: Matrix Resurrectionsin alkuperäistä klassikkoa kierrättävä osuus sukeltaakin kylmässä sieluttomuudessaan niin mahdottomiin syvyyksiin, että se voisi yhtä hyvin käydä Disney-remakesta – harmikseni kykenen visioimaan mielessäni jonkun JJ Abramsin hieromassa rabbiinista elintään kerran niin kunniakkaan ja suuresti rakastetun franchisen täysin turhan nostalgiaan vetoavan polttoitsemurhan äärellä.
On Matrix Resurrectionsissa toki muutamia omia lisäyksiäkin. Lana Wachowski on esimerkiksi maininnut miten ajatus Neon ja Trinityn sekä vanhojen hyvien aikojen herättämisestä henkiin toimi tälle terapeuttisena projektina omien vanhempiensa kuoleman sekä masennuksensa käsittelemiseen. Harmittavasti vain kertaalleen nähdyn turha toisto tuntuu ainakin itsestäni enemmän vaivaannuttavalta kuin suoranaisesti hauskalta. Kun likimain jokaisen lähes kuva kuvalta kopioidun toimintakohtauksen pystyy vielä helposti vanhat elokuvat nähneenä päässään laskelmoimaan sekunti sekunnilta, täsmälleen saman ryminän vastaanottaminen saa vajaat kolme tuntia pituutta realisoitumaan nopeasti selkärankaa pitkin valuvana kylmänä hikenä. Iän kangistamat Keanu ja Carrie-Ann eivät ymmärrettävästi enää kykene toistamaan aiempia fyysisesti äärimmäisen vaativia suorituksiaan nuoruusvuosiensa notkeudella, näiden tarinaan ynnätty kertaluokkaa suurempi ylimääräinen uusi käännekin kiinnostanee useimpia jopa vähemmän kuin Amber Heardin kakka Johnny Deppin vuodevaatteissa.
(mainoskatko)Ovatko lapsesi ahdistuneita, levottomia ja pahoinvoivia? Katsovatko silkohapsesi ikätovereitaan ”sillä silmällä”? Eikö ruoka maistu?
Lapsesi saattaa kärsiä ”sukupuolisesta akviferiasta”, tieteellisten tutkimusten mukaan jopa 80% kyseisestä vaivasta kärsivistä nuorista ovatkin oikeasti täysin terveitä homoseksuaaleja. Homot ovat tunnettuja irstaista elämäntavoistaan sekä taipumuksestaan levittää AIDSia ja muita vakavia sukupuolitauteja.
Me täällä Frakenström-klinikalla olemme erikoistuneet homojen ja muiden sukupuolisesti poikkeavien yksilöiden eheyttämiseen vuosisataisia perinteitä kunnioittaen. Menetelmiimme lukeutuvat terveyden toisinaan pysyvästi pilaavien hormonihoitojen ohella kemialliset sekä kirurgiset kastraatiot, tyttöjen munasarjojen ja rintojen poistot ym. toimiviksi havaitut hoitokeinot. Enää Herran vuonna 2023 emme perustele toimintaamme Raamatulla (hui kauhistus!) ja homofobisilla myyteillä, vaan rehellisinä filantrooppeina vannomme inklusiivisen ja suvaitsevan diskurssin nimeen. Haluamme asiakkaillemme vain parasta ja tieteellisesti pätevintä mahdollista hoitoa.
”Kyllä meidänkin Mikko se oli vaan niin masentunut eikä tytötkään poikaa tuntuneet kiinnostavan, mutta leikkautettuamme Mikolta pallit Frankenström-klinikalla tästä kasvoi terve ja yhteiskuntakelpoinen nuori mies. Mikko on nyt turvassa homoudelta.”
Seksi tappaa, me tapamme seksin.
Frankenström-klinikat – for your own good.
(Rasittavat mainokset saat ohitettua huutamalla[sup]PATENTED BY SONY CORPORATION[/sup] mainostettavan tuotteen nimeä televisiollesi.)
Ehkä neljännestä Matrixista voi kuitenkin sanoa, että sen ydinsanoma on kieltämättä harvinaisen osuva ja hieno: kirjaimellisten koneiden ja muuten vain kasvottomien virkaloisten muodostamien helvetillisten koneistojen maailmassa ihmisyydestä kiinnipitäminen on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Vaikka vähän naiivinkin puolelle kurkottava villakoiran ydin onkin käytännössä lainattu suoraan Chaplinilta, on siihen helppo yhtyä täällä televisioruudun paremmallakin puolella vaikkei Tom Andersonin kaltaista postmodernia amerikkalaista painajaista eläisikään. Koneet itse hyödyntävät ihmisiä sekä pääparin rakkautta hupsusti silkkana energianlähteenä korporaatioiden ja byrokraattien rasvatessa rattaitaan lähes kirjaimellisesti ihmisten hiellä, verellä ja elinvoimalla muuttaen nämä samalla vähitellen itsekin pelkiksi sieluttomiksi ja kyynistyneiksi roboteiksi. Neon itsensä elämä on yhtä taiteen ja luovuuden hautajaismarssia – koko taiteilijan ammatin sekä Wachowskien unelman ja elämäntyön hidasta katoamista taivaan tuuliin vanhan hyvän ajan ihmisyyden mukana.
Lyhyemmin sanottuna Matrix Degenerations ei ole kovinkaan kaksinen elämys. En henkilökohtaisesti edes usko Lana Wachowskin tarkoittaneenkaan siitä muuta kuin Warner Brothersille, aikamme ihmistä näännyttävälle korporatismille sekä alkuperäisen Matrixin kaltaisen ainutlaatuisen kulttuuri-ilmiön toistamisesta unelmoiville kohdennetuksi pystyssä pönöttäväksi keskisormeksi. Matrix Resurrectionshan onkin aikamme taiteellisessa mielessä lähes täysin kuolleelle Hollywoodille tyypillisenä tuotteena kuin suoraan jonkun liituraitapukuisen rahoittajan märästä päiväunesta kaikkine turhine viittauksineen sekä kierrätyksineen, onhan kyseessä vielä lisäksi niin jatko-osa, reboot kuin remakekin – kaikki samassa paketissa. Neljännen Matrixin varsinainen pähkinä lieneekin, ettei väkipakolla ja ammattitaidottomien byrokraattien isällisessä kaitselmuksessa syntynyt tyhjä ja sydämetön lopputulos voikaan olla juuri muuta kuin tylsä ja kaavamainen sekoilu vailla järjen häivää. Lana Wachowski myös sai viimeisen naurun, sillä Matrix Retributions floppasi lippuluukuilla, ja ainakin toistaiseksi kaikenlaiset suunnitelmat saagan jatkosta on pantu suosiolla hyllylle.
Jos kuitenkin jätetään Lanan ironiset kikkailut sekä Hollywood-byrokratian kiemurat omaan arvoonsa ja arvioidaan neljättä Matrixia sellaisenaan, on kyseessä harvinaisen kömpelö esitys ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä pettymys jokaiselle, joka odotti aiheesta vakavasti otettavaa toimintaleffaa. Matrix Resurrections on yksinkertaisesti kehno elokuva – siinä se. Wachowskin Lanan luova röyhkeys kuitenkin ansaitsee muutaman ylimääräisen lisäpisteen.
