Vahva nostalginen trippi sosialismin vuosiin.

3.5.2005 19:08

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Good Bye Lenin!
Valmistusvuosi:2003
Pituus:124 min

Tässä on jälleen kerran yksi ”punaisen aatteen” kaatumisesta kertova elokuva. Tällä kertaa asiaan pureudutaan kevyellä kädellä. Huumoria ei säästellä ja monet tilanteet saattavat näyttää jopa yliampuvilta. Tarina sijoittuu vuoteen 1989 aikaan, jolloin Berliinin-muuri murtuu ja Saksat lyövät kättä toisilleen.

Neuvostoliitossa oli sirppi ja vasara, mutta DDR:ssä sirppi vaihtui harppiin. Neuvostoliitossa systeemiä kutsuttiin kommunistiseksi, kun DDR:ssä se tunnettiin sosialistisena. Alexin äiti onkin sosialistisen puolueen aktiivijäsen, joka kammoksuu kaupallisia arvoja eli kapitalismia, joka jyllää mm. rajan takana Länsi-Saksassa. Sosialistinen järjestelmä on kuitenkin pikku hiljaa natisemassa liitoksistaan ja mielenosoitukset järjestelmää vastaan ovat lisääntymässä. Alexkin osallistuu tällaiseen mielenosoitukseen, jonka hänen äitinsä näkee ja järkyttyy tästä niin pahoin, että saa sairauskohtauksen ja vaipuu koomaan. Äidin ollessa tiedottomassa tilassa DDR:ssä sattuu ja tapahtuu eli muuri hajotetaan ja sosialismi kaatuu. Äidin herättyä Alex ei uskalla kertoa totuutta DDR:n olemassaolon loppumisesta, vaan lavastaa perheen elämän vastaamaan sosialistisia olosuhteita, vaikka ulkona puhaltavatkin jo muutoksen tuulet.

Good Bye Lenin! on vahva nostalginen trippi sosialismin vuosiin. Minua herkisti ainakin nähdä lapsuuteni sankari eli pikku kakkosen Nukkumatti ruudussa. Nukkumattihan taisi olla saksalaisen sosialismin suurin lähettiläs maailmalla. Myös DDR:n kansallissävelmän kuuleminen pitkästä aikaa sai ihokarvani nousemaan. Se onkin hieno melodia, jota sain lapsuudessani kuunnella tiuhaan tahtiin eri urheilukilpailujen palkintojenjakotilaisuuksissa. Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää nostalgiaa tulviva muistelo, vaan niiden lisäksi on tavoitettu hyvin se tunnelma, kun pitkän aikaa eristyksissä ollut Itä-Saksa kokee ensimmäisiä vapauden henkäyksiään. Varsinkin nuorten ihmisten vapauden riemu on käsin kosketeltavissa, kun muuri lopulta alkaa murtua. Hieno tunnelmainen elokuva, joka koskettaa ja hauskuuttaa.

nimimerkki: mauge

Arvosteltu: 03.05.2005

Lisää luettavaa