Thelma(Geena Davis) on aviomiehensä diktatuurissa elävä kotirouva, joka ei uskalla edes aivastaa kysymättä mieheltään lupaa. Louise(Susan Sarandon) on avosuhteessa elävä tarjoilija, joka on muuten vain kokenut kovia miesrintamalla. He päättävät lähteä lomalle vuoristoon ja alku sujuu hehkutellessa vapautta jne. Jo ensimmäisenä iltana he ampuvat kuitenkin raiskaajan ja siinä menee samalla loma. Pian heillä on poliisit perässä ja ralli voi alkaa. Hiukset hulmuaa ja tytöt jyrää.
Feminiivisyys nosti elokuvamaailmassa ensimmäisen kerran päätään 70-luvulla näyttäen miehille, että kyllä naisetkin osaavat. 80-luvun komedioissa naiset olivat suurimmaksi osaksi kikattavia seksiobjekteja, mutta Sigourney Weaver säilytti kovan naisroolinsa Aliensissa. 90-luvun alussa tapahtui vielä yksi pieni nousu ja Thelma & Louise kuvaa juuri sitä. Ukot lakoon, akat männöö!
Thelma & Louise hyvin paljon yhteiskunnallinen filkka. Ridley Scott kuvaa naista toisen luokan kansalaisena Yhdysvalloissa, jossa miehet päättävät kaikesta. Naisilla ei ole mahdollisuutta selvitä raiskaajan ampumisesta. Onko se todella näin? Eikö USA:n pitäisi olla sivistysvaltio? Pohjoinen osa on lähempänä, mutta etelän ote on alkanut lipsua. Davis ja Sarandon ovat kyllä selvästi opetelleet etelän aksentin. Ja meille kaikillehan etelää kuvasta vaimoaan hakkaava punaniskarasisti? Jos Ridley Scott juuri yrittänyt saada juuri tätä vaikutelmaa niin voi veljet, hän onnistui.
Leffa keskittyy kuvaamaan Thelman ja Louisen ystävyyssuhdetta ja heidän suhteitaan miehiin. Ollaanko me miehet todellakin tuollaisia sikoja? Ironista kyllä poliisi on ainut, joka ymmärtää edes vähän tyttöjä. Poliisia tulkitsee mainio Harvey Keitel. Heppu on tehnyt niin mainioita elokuvia, että kohta hiipii jo epäilys siitä osaako hän tehdä huonoja. Davis ja Sarandon ovat kumminkin tämän elokuvan helmi. Vahvat moniulotteiset roolit molemmilta, joita ei ole näkynyt vähään aikaan. Rouvat aloittavat piipittäjinä, mutta kehittyvät elokuvan myötä kaikkien naisten asemaa puolustaviksi sankareiksi.
Ridley Scott on tehnyt elokuvasta hyvin ihmisläheisen ja pakottanut katsojan arvioimaan rouvien luonnetta. Hahmojen kehittymistä kuvaa uskomattoman hyvin rekkakuskin rangaistus, joka on täysin spontaani teko ja eikä sellaista odottaisi kahdelta alistuneelta naiselta. Tämäkin tapahtuu vasta kolmannen kohtaamisen jälkeen. Loppuratkaisu on myös hyvin ovela veto Scottilta. Rouvat taistelevat vapaudestaan viimeiseen hengen vetoon asti. Miehistä Scott muovannut hyvin, hyvin ilkeitä naisille.
Leffan suurin kohderyhmä on ollut varmaan äärifeministit, joten saattaako mieskatsoja käsittää tätä väärin? No rekkakuskeille tämä hirveä järkytys, mutta itse ainakin näen tämän samanlaisena vapautta tavoittelevana road-leffana, kuten Nasta laudassa. Naisnäkökulma luo kivasti uusia asioita joita ei ole ajatellut katsoessa miten miehet rymistelee maskuliinisesti. Tämän jälkeen sellainen alkaa kyllästyttää. Ollaanhan me miehet oltu melkein aina sankareita ja naiset ovat olleet painolastia. Katsokaa vaikka Indiana Jonesit. Sellainen alkaa etomaan tämän leffan jälkeen. Onko tasa-arvon saavuttaminen niin vaikeaa elokuvamaailmassa?
Thelma & Louise on yksinkertaisesti loistava road-leffa, josta ei puutu vauhtia tai hiekkaa. Miesten tilalla on vain naisia. Joten kaikki piilosovinnistit voivat kiertää tämän kaukaa sillä kuva miten mies nähdään leffassa ei ole kovin mairitteleva.
