Mr. Bean on sarjana viiden tähden brittihuumoria. Arkipäivän puuhissa itseensä aina jollain tapaa pulaan saava, Rowan Atkinsonin hupaisasti esittämä hahmo muutettiin elokuvaksi, jossa matkataan Amerikkaan ja tuhotaan kuuluisa taulu. Miten tällainen loistava TV-sarja muokkautuu elokuvaksi?
Juonellisesti Bean on sarjan nähneelle jokseenkin pitkästyttävä. Leffaan on ujutettu monia TV:stä tuttuja helmiä uudelleen filmattuna. Vanhat konstit toki ovat viihdyttäviä, mutta uutta materiaalia olisi mieluusti saanut olla enemmänkin. Pääteema liikkuu Taiteilijan äiti-maalauksen tuhoamisen ja siitä koituneiden seurausten setvimisessä, mikä toimii melko hyvin – ja välillä peräti naurattaa. Mikään ei kuitenkaan elokuvan aikana reväyttänyt nauruhermojani yhtä pahasti kuin itse sarja.
Rowan Atkinson tekee mainiota työtä, Beanhän on Bean missä vain. Kuminaamailmeilyllään naurattava päärooli pelastaa paljon. Peter MacNicol on onnistunut epätoivoisena Davidinä, joka yrittää säilyttää työpaikkansa ja perheensä. Näyttelijäkasti tekee yleensäkin hyvää työtä, joskin teinipoika Kevin (Andrew Lawrence) ärsyttää liikaa ja väärällä tavalla. Tämä oli tosin osaksi käsikirjoituksenkin syytä.
Niin kovasti kuin Herra Bean onkin maailmaa naurattanut, leffa on sen huonointa antia. Ei kyseessä ole mikään katastrofi elokuvaksi, mutta reippaasti enemmän olin siltä odottanut.
