Tässäpä vasta uskomaton trilleri. David Fincherin ohjaama hieno ja synkkä sarjamurhaajatrilleri, Se7en/Seitsemän. Ei Se7eniä turhaan kutsuta yhdeksi 1990-luvun parhaimmaksi trilleriksi, sillä sitä se juuri on.
Etsivä Somerset (Freeman) on jäämässä eläkkeelle, mutta ennen noita hienoja hetkiä tapahtuu hätkähdyttävän raaka murha. Somerset saa parikseen nuoren ja innokkaan David Millsin (Pitt). Pian he huomaavat olevansa tekemisissä seitsemään kuolemansyntiin erikoistuneen sarjamurhaajan kanssa.
Seitsemän on parhaimpia trillereitä koskaan. Fincherin elokuva on pirullisen ovela ja jännittävä. Juuri niin synkkä mitä tarinalta voi odottaa, mikä on todellakin plussaa tälle elokuvalle. Synkkyys tuli myös hyvin ilmi hämärähköstä kuvauksesta, pimeistä käytävistä, brutaaleista murhista ja ulkona kopisevasta sateesta.
Andrew Kevin Walkerin ovelias käsikirjoitus oli jo ensimmäinen asia, mikä teki tästä tarinasta niin pohdittavan jännittävän. Seitsemään kuolemansyntiin perustava sarjamurhaaja onkin mainiosti kirjoitettu hahmo, vaikka häntä ei juurikaan elokuvassa nähdä. Elokuvan loppukliimaksi on kyllä todella mieleenpainuva.
Brad Pitt tekee loistavan, yhden parhaimmistaan rooleistaan Millsinä, samoin voi sanoa Morgan Freemanista. Gwyneth Paltrow ei ollut niin ärsyttävä kuin yleensä. Koko potin kuitenkin kruunaa Kevin Spacey, joka ei elokuvassa kauan ole mukana, mutta tekee roolin, jota ei ihan heti unohda.
Seitsemän on tunteellinen, synkkä, älykäs ja paikoin rankkakin trilleri. Ehdottomasti yksi 90-luvun parhaimmista elokuvista. Sarjamurjaajatrillereiden ehdotonta eliittiä.
nimimerkki: andy
