Erich Maria Remarque palveli Suuressa Sodassa. Hän haavoittui useita kertoja ja oli yhä elossa sen loppuessa. Sen jälkeen hän kirjoitti romaanin. Se oli kriittinen ja kaupallinen menestys joten siitä tehtiin elokuva jota levitettiin elokuvateattereilla. Aikaa kului ja kyseisestä romaanista tehtiin uusi elokuva ja sitä levitettiin TV-lähestyksellä. Aikaa kului taas ja samainen romaani sai kolmannen elokuvasovituksen jota levitetään suoratoistopalvelussa. Todellakaan [movie=1930]Länsirintamalta ei mitään uutta[/movie] on viestinä ja se ei ole menettänyt arvoaan.
Paul Bäumer (Felix Kammerer) liittyy rähinään ja hyvin nopeasti oppii sen julmimman realiteetin: kuoleman. Kuoleman välttämisen erikoisasiantuntija on on Katczinsky (Albrecht Schuch) ja se ei ole kovinkaan helppo tehtävä. Rähinään saapumisen jälkeen kerronta loikkaa viimeisien sotapäivien hirveyteen ja antaa samalla poliittista ulottuvuutta liian kauan jatkuneeseen hulluuteen Matthias Erzbergerin (Daniel Brühl) kautta ja tämä joutuu olemaan marsalkka Fochin (Thibault de Montalembert) murhaavan katseen alla.
Edward Berger ohjaa ja sovittaa klassikkoromaania ja moderni tekniikka mahdollistaa monenlaisen kauheuden esilletuonnin. Se tarkoittaa kappaleiksi räjähtämisiä, ihmisriekaleita, kirkuvia ihmissoihtuja ja monia muita graafisia teollistuneen väkivallan kuvauksia ja niiden kauhuarvosta kiskotaan kaikki irti ja vähän lisää saadaan puristettua esiin henkilökohtaisesta tragediasta. Dialogin määrä on varsin rajallista ja oikeiden kielien käyttö lisää tarinan vakuuttavuutta ja realismia.
Felix Kammerer antaa kasvot kuolleen sukupolven eloonjääneelle joka joko sattuman oikusta tai yläkerran isännän pirullisesta huumorintajusta saa nähdä ne kaikista kurjimmat hetket. Albrecht Schuch on se eloonjäämisen osaava persoona jonka perspektiivi on ahdas, viisaus itsemyönnetyn rajallista ja suurimman piruuden uhri. Daniel Brühl on historiallinen asiayhteys ja Thibault de Montalembertin läsnäolossa ei ole myötätunnon vihjaustakaan. Näyttelijät ovat enemmänkin itseään suurempien voimien ajamia ikoneja ja sellaisina eivät ole mitään mutkikkuuden mallikappaleita. Näiden ikonien roolitus on kylläkin erinomaisen korkealla tasolla joten näyttelijöitä ei voi moittia.
Kolmannen kerran Länsirintamalta ei mitään uutta kertoo kuinka paljon tuskaa Suuri Sota sai aikaan ja Paul Bäumerin kohdalla hulluus päättyi 11.11.1918 kello 10:59:43 viimeisessä hulluuden kouristuksessa mihin hän oli viaton. Jälleen kerran tulee ilmi miksi Remarque kirjoitti tarinansa ja miksi se täytyy pitää elossa ja tuoreena. Tragedia ja kauhuelokuva kaikella mahdollisella mittakaavalla ja kyyneleet saavat valua.
Nähty: Kotona
