Lehtimoguli Rupert Murdochista ei tule ensimmäisenä mieleen mustien puolesta puhuja, mutta näinkin on ollut 50-luvun Australiassa. Tästä kertoo Mustaa ja valkoista (Murdochin rahoittama elokuva), jossa 9-vuotiaan tytön raiskauksesta ja murhasta väärin perustein syytetty aboriginaali on saamassa hirttotuomion. Murdoch liittyy tapaukseen Adelaide News -sanomalehden kautta, jonka päätoimittajana hän tuolloin oli. Adelaide News suhtautui tapaukseen kriittisesti ja kampanjoi kuolemaantuomiota vastaan. Murdochin motiivit saattoivat tosin olla itsekeskeiset. Tapauksen avulla hän pääsi ravistelemaan vakiintuneita valtarakenteita ja keräämään nimeä itselleen.
Murdochin rooli jää kuitenkin varsin pieneksi, sillä elokuva on ennen kaikkea oikeussalidraamaa. Vastakkain ovat nuori irlantilais-australialainen asianajaja David O’Sullivan (Carlyle) ja mahtaileva syyttäjä Roderic Chamberlain (Dance). Henkilöiden välille kehittyy voimakas jännite, kun O’Sullivan ei jätä yhtään kiveä kääntämättä tuoden tapauksen aina Englantiin vetoomustuomioistuimeen asti. Lisäksi O’Sullivanilla on voitettavanaan kaikki pikkukaupungin ennakkoluulot, jotka tulevat hyvin esille alun ”poliisikuulusteluissa”.
Tositarinoihin perustuvilla elokuvilla on aina oma hohtonsa ja aikakauden tunnelma on tässä hyvin vangittuna. Tapahtumia kuvataan sopivasti sekä oikeussalien sisä- että ulkopuolelta. Rasismi ja luokkajako ovat vallitsevia yhteiskunnan piirteitä, joista jälkimmäinen on paljon esillä päähenkilöiden välisessä sapelinkalistelussa. Elokuvan kantava voima on kuitenkin O’Sullivanin ristiretki korruptoitunutta oikeusjärjestelmää vastaan. Kiihko, jonka edessä Chamberlainkin joutuu antautumaan. Itse kuolemaantuomittu jää elokuvassa aivan kuin epähenkilöksi. Alkoholisoituneena, kirjoitus- ja lukutaidottomana hän hädin tuskin ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu. Tämä tietysti kuvastaa laajemminkin aboriginaalien asemaa tuon ajan Australiassa.
