Ennen juonikuvion selitystä, levähdetääs hetki ja muistellaan hieman. Lohikäärmeen Vuoden on ohjannut Michael Cimino. Mies joka ohjasi Kauriinmetsästäjän. Ja kässärin on tehnyt Cimino yhdessä Oliver Stonen kanssa. Stone teki kässärin mm.Platooniin ja ohjasi sen. Tällä kertaa miehien kirjoitus ei tosin ole ollut niin vapaata, sillä pläjäys perustuu Robert Dayleyn kirjaan… mutta kuitenkin. Ja pääosassa Mickey Rourke, joka ei, harmi vain, ole juuri hyviin leffoihin päässyt näyttelemään. Mutta unohdetaan nyt se ja keskitytään tähän.
Kahdeksankymmentäluvun puoliväli, New York, Chinatown. Rikollisuus vain lisääntyy. Mies jota kutsutaan Chinatownin kummisedäksi, murhataan raa’asti. Puolalaissyntyinen ylikomisario Stanley White saa uudeksi piirikseen juuri kiinalaiskaupunginosan. Hän päättää lopettaa rikollisuuden siellä, mutta juuret ovat syvällä…
Tässä lähtökohdat Lohikäärmeen Vuodelle. Enempää ei kannata paljastaa. Elokuva on hiton hyvin ohjattu, Cimino onnistuu siis omalla sarallaan. Näyttelijöissäkään ei ole valittamista, erityisesti kaikkien yli nousee Mickey Rourke ylikomisario Whitena. Kässärikin toimii hyvin.
Kaikki siis kohdallaan. Elokuva etenee suht hitaasti ilman turhaa mäiskettä kohti veristä loppuratkaisuaan. Toki muutama laukaustenvaihto ja teloitus saadaan sinne väliinkin, mutta pointti ei ole loputon tulitus ja idioottimainen läpänheitto.
Todella hyvä leffa. Suosittelen ehdottomasti ainakin kaikille jotka pitävät hyvin tehdyistä, elokuvallisesti hyvistä trillereistä. Toimintafanitkin varmaan saavat mahansa täyteen, mutta kun alkaa katsomaan ei kannata odottaa mitään typerää rap asennetta tai helikopteritakaa-ajoja. jne. Draamaakin tästä pläjäyksestä jonkun verran löytyy…
-”You’re problem is, that you care too much!”
-”How can anybody care too much?”
