Beverly Hills kyttä on 1980-luvun helmi. Eddie Murphyn suulaan huulenheiton ja Harold Faltermeyerin itsepintaisen tehokkaan teemamusiikin säestämä toiminnan ja komedian risteytys joka onnistuu molemmilla saroilla. Mistään elokuvahistorian merkkiteoksesta kyse ei siis ole, mutta viihdearvo on pyritty maksimoimaan.
Martin Brestin ohjaama koomisten ja lopun lähestyessä toiminnallisten kohtausten lista seuraa Axel Foleyta (Eddie Murphy), detroitilaista poliisia joka ei ole kovinkaan suosittu. Foleyn ystävä Mikey Tandino (James Russo) tulee murhatuksi ja Foley saa komisario Toddilta (Gilbert R. Hill) ankaran käskyn olla sotkeutumatta tapaukseen. Luonnollisesti Foley jättää tottelematta, suuntaa Beverly Hillsin johtolangan perässä ja vaikka työkulttuuri on erilainen on siellä myös äksy pomo Bogomil (Ronny Cox) ja detroitilaisjepari saa tarpeellista apua Taggartilta (John Ashton) ja Rosewoodilta (Judge Reinhold).
Eddie Murphy hyödyntää koomikkokokemustaan suulaana Foleyna ja heittää sellaista lörpöttelydialogia että ei voi olla nauramatta. Mukaan on luonnollisesti kirjoitettu useita kohtauksia joissa Foley heittää alatyylin lörpöttelyä. Tarinan roisto, Victor Maitland (Steven Berkoff) on Foleyn lärpöttelevän rentouden hyytävä vastakohta ja narisee repliikkinsä ehdottomalla varmuudella.
Murphyn soolo on se todellinen viihdearvon tae, joskin John Ashton, Judge Reinhold ja Ronny Cox Beverly Hillsin poliisia edustavia pukumiehinä ovat myös toimivia rooleissaan. Mitään ihmeellistä ei tietenkään pidä odottaa tarinan ollessa hyvin suoraviivainen ja selkeä.
Viihdyttävä elokuva, ei enempää eikä vähempää ja hyvä niin.
