Onko mikään elokuva herättänyt yhtä paljon ajatuksia väkivallasta, kuin Oliver Stonen shokeeraava Natural Born Killers? Enpä usko. Mikä saa kaksi ihmistä tappamaan yli 50 viatonta ihmistä syyttä suotta? Mikä saa heidät lietsomaan outoja mielipiteitä maailman korruptoituneisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmisten henkiseen tasapainoon ja väkivallan lietsontaan? Miksi pitää murhata viattomia ihmisiä? Nämä kaikki ja miljoonat muut kysymykset pyörivät varmasti katsojan mielessä, Stonen provokatiivisen kuvaelman esitellessä lopputekstejään. Väkivaltaa armotta tykittävä teos syöpyy katsojan mieliin kokeilutyylisellä kuvaustekniikkojen sekoituksella ja dokumenttimaisella kerrontatyylillään, joka korostaa osuvasti elokuvan satiirimaisuutta mediaa kohtaan.
”The media is like the weather, only it’s man-made weather.”Elokuva kertoo Mickey (Woody Harrelson) ja Mallory (Juliette Lewis) Knoxista, jotka päättävät mennä naimisiin ja aloittaa käsittämättömän verilöylyn, jonka tulisi korostaa heidän rakkauttaan ja yhteenkuuluvaisuuttaan. Massamurhausretki ei paljon pariskunnan omatuntoa paina ja murhahommien sivussa sujuu naureskelu ja naiminenkin. Sairasta, eikö totta? Kiitos itsekeskeisen ja kusipäisen lieromulkku tv-moguli Wayne Galen (Robert Downey Jr.), Knoxin pariskunnasta tehdään oma TV-sarja, jossa kaksikon murharetkeä seurataan hymysuin ja sankoin kannatusjoukoin. Väkivalta alkaa muuttua yleisön keskuudessa arkipäiväisemmäksi ja kunnioitus murhaajia kohtaan kasvaa uhkaavasti. Väkivalta alkaa vääjäämättömästi sumentaa ihmisten silmät ja hiuksen hieno raja oikean ja väärän välillä alkaa hiljalleen katketa.
“If I don’t kill you, what is there to talk about? You fuckin’ squid!”Quentin Tarantinon tekemän käsikirjoituksen perusteella elokuvan väsännyt Stone on luonut ylittämättömän teoksen varsinkin yhteiskuntakriitiikin osalta. Nykypäivinä televisiosta näkee kaikenlaista paskaa. Kaikki mitä nelikulmaisten muovilaatikoiden sisällä pyörii, vaikuttaa tavalla tai toisella nuoreen katsojaan. Televisio kasvattaa, opettaa ja saarnaa. Pahimmissa tapauksissa, jopa yllyttää hirveisiin tekoihin. Kuten Natural Born Killers antaa ymmärtää. Onko vika sitten itse tappajassa vai siinä, mikä tappamisen aiheuttaa? Jokaisella murhalla on motiivi ja jokaisella motiivilla on tarkoitusperä. Mitä jos tarkoitusperä olisi itse ihmisessä ja ihmisen eittämättömässä vallanhimossa? Jos kunniaa himoaa liikaa, voi pissa nousta päähän. Ihminen on monimutkainen olento, joka tappaa kaikkea hitaasti ja näkymättömästi. Stone tuo elokuvassaan esille paljon omatuntoa kolkuttavia asioita. Ihminen tappaa luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Kukaan ihminen ei voi sanoa olevansa täysin viaton, koska jokainen on tehnyt jotain pahaa elämänsä aikana. Ero on vain siinä miten paha määritellään. Murhaaminen on tappamisen pahin muoto. Jokin siinä vain pistää ihmiset puheliaiksi. Jokainen murha herättää keskustelua tavalla tai toisella. Jokainen hengenriisto herättää spekulointia. Tämän tietää vallan hyvin mediamaailma, joka tarvitsee murhia, jotta saisi otsikoita, katsojalukuja ja mikä tärkeintä, rahaa. Jos ei ole murhia, ei tule rahaa. Niinpä, mediamaailmalle Knoxien kaltainen massamurhaajapariskunta on kuin taivaan lahja. Se saa ihmiset seuraamaan tapahtumia, puhumaan tapahtumista ja se tietää myös rahaa televisiolle. Politiikka voi pahimmillaan olla hyvinkin häijyä.
Natural Born Killers on laajan sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen teos. Se ottaa häikäilemättömän vahvasti kantaa, käyttäen ärsykkeinä erilaisia kuvaustekniikoita, dokumentaarisointia, vertauksia ja viittauksia, loistavaa dialogia ja pistävän todenmukaisen lopun. Loppujen lopuksi hyvä ja paha ovat täysin samalla viivalla. Stone haluaa luoda katsojalle pelottavan todellisuuden, jotta me ihmiset oppisimme ymmärtämään asioita erillä tavalla. Katsoipa Stonen elokuvaa miten hyvänsä, varmaa on, että se vaikuttaa jollain tavalla. Väkivalta näytetään peittelemättömänä ja jollain tapaa jopa ylikorostettuna mikä saa elokuvan toteutuksen kulkemaan käsi kädessä teeman kanssa. Paikoittain varsin ahdistavaksi käyvä teos tyrkyttää inhottavia asioita väkisin katsojalle, jotta sisältö tekisi lähtemättömän vaikutuksen.
“At birth, I was cast into a flaming pit of scum forgotten by God.”Woody Harrelson ja Juliette Lewis loistavat pääosissa ja antavat kasvot Knoxin massamurhaajapariskunnalle. Harrelsonin esittämä Mickey on miehekäs pitkätukka, jonka lapsuus on täynnä aukkoja ja kammottavia muistoja. Huono lapsuus on tuhonnut Mickeyn käsityksen oikeasta ja väärästä. Hänen mielestään hän elää helvetissä ja tappaminen on ainoa tapa mikä helpottaa oloa ja saa tuntemaan hänet jonkin arvoiseksi. Hänen vaimonsa Mallory on myös kokenut insestilapsuuden ja hiljalleen hänen sisällään kasvanut viha yltyy lopulta liian suureksi ja tappamisesta tulee äkkiä tyydyttävä riippuvuus. Makaaberi huumori paistaa räikeästi läpi keventäen surmareissujen tunnemaailmaa. Harrelson esittää vahvasti Mickeyä lausuen ikimuistettavia repliikkejä, kertoen oman, pelottavan realistisen käsityksen maailmasta, joka pistää aidosti miettimään oikean maailman tilannetta. Myös Juliette Lewis esittää pirullistakin pirullisempaa ämmää, joka viettelee ja murhaa kuin niljakas käärme, vailla moraalin hiventäkään. Omatunto on kadonnut kuin pieru Saharaan ja murhaaminen alkaa olla yhtä helppoa kuin nukkuminen.
”Media made them superstars. Everyone talks about Mickey and Mallory Knox.”Kammottavan kuvan maailmasta antava Natural Born Killers on pistävän realistinen ja ihannoitavan omistautunut asialleen. Stonen ehkäpä vahvimmassa teoksessa satiiri on napannut valokeilat itselleen tuoden esille kaiken mahdollisen tabun ja sanomatta jätetyn asian. Elokuva antaa niin lähtemättömän vaikutuksen, että se tulisi katsoa niin yleissivistyksen kuin sen sisältönsäkin takia. Televisio pyörittää maailmaa ja väkivalta pyörittää televisiota. Niin se vain on.
