Täynnä vakavailmeistä tyhjyyteen tuijottelua ja tyyliteltyjä hidastuksia, kuorrutettuna muutamalla tappelukohtauksella-

6.3.2015 16:13

Nick Wild (Jason Statham) on Las Vegasissa toimiva henkivartija, tai ”turvallisuuskonsultti”, joka on tehokas ja tyrmäävä työssään, mutta pahaksi onnekseen myös koukussa uhkapelaamiseen. Nick haluaa pysyä poissa Vegasin mafiapiirien tieltä, mutta auttaessaan sadistisen gangsteriplayboyn Danny DeMarcon (Milo Ventimiglia) raiskaamaa naista (Dominik García-Lorido) hän ajautuu väistämättä mukaan väkivaltaisten tapahtumien kierteeseen. Ja jos gangstereissa ei ole vaivaa kylliksi, niin Nickin kylkeen liimautuu myös nuori tietokonemiljonääri (Michael Angarano), joka kaipaa oppitunteja siitä, kuinka pitää puolensa kovassa maailmassa. Kaiken tämän ohessa pitäisi selvitä oman pelihimon kanssa.

Käsikirjoittaja William Goldmanin omasta romaanistaan sovittama tarina tekee toisen vierailunsa valkokankaalle. Edellinen yritys nähtiin vuonna 1987, kun Suomenkin elokuvateattereihin saapui urallaan jo alamäkeä lasketelleen Burt Reynoldsin tähdittämä Kosto. Ongelmallinen produktio ohjaajan vaihdoksineen ja lukuisine riitoineen ei ollut kaupallinen menestys saatikka kummoinen rikosleffa. Simon Westin ohjaama Wild Card on varustettu astetta paremmalla näyttelijäjoukolla, mutta tulos on yhtä laimea kuin lähes 30 vuotta aiemminkin. Toivottavasti Goldman vihdoin uskoo, että tässä tarinassa ei ole klassikon aineksia.

Jason Stathamilla on vastustamatonta äijäkarismaa, juuri sellaista, jota toimintaleffojen tähti tarvitsee. Lisäksi mies on osoittanut että ihan aitoja näyttelijän kykyjäkin löytyy. Statham tekee Wild Cardissa ihan kelvollista työtä, mutta kaikki valuu hukkaan ohjaaja Westin kadottaessa punaisen langan omassa hommassaan. Wild Card yrittää samaan aikaan olla näyttävä toimintaelokuva, vanhanaikainen jännäri sekä henkilöhahmoihin pureutuva rikostarina. Eikä se onnistu yhdessäkään näistä kovin kummoisesti.

Wild Card käynnistyy kostotarinana, joka huipentuu jo hieman yli puolessa välissä. Tämän jälkeen tarina vaihtaa suuntaa ja yrittää olla vakavasti pohdiskeleva henkilövetoinen rikosdraama. Kömpelö ja ajoittain tahattoman koominen dialogi sekä seitinohuet henkilöhahmot eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan mitään ajattelemisen aihetta. Niinpä katsoja alkaa jo hermostuneesti odotella vääjäämätöntä loppurähinää ja sitä myötä lopputekstejä.

On hyvin vaikea uskoa, että Wild Card on lähtöisin saman miehen kynästä, joka kirjoitti muun muassa sellaiset mestariteokset kuin Butch ja Kid, Presidentin Miehet ja Piina. Hajanainen tarina viuhtoo joka suuntaan ja jännite kirpoaa pahasti jo puolen matkan krouvissa. Jos ei ole käsikirjoituksessa kehumista, niin ei ohjauskaan montaa kiitosta ansaitse. Con Airin ja The Expendables 2:n ohjaimista tuttu Simon West käyttää hellyttävän innostuneesti hidastuksia, eikä suinkaan ainoastaan toimintakohtauksissa. Tulitikun raapaiseminen, viskin kaataminen lasiin tai korttien jakaminen pitää tietysti näyttää hidastettuna. Ehkäpä West itsekin tajusi, ettei materiaalista saa venytettyä kunnolla edes puolentoista tunnin mittaista leffaa. West saa ohjaajana ottaa kontolleen myös huolimattoman leikkaustyön, joka vain korostaa puolivillaista lopputulosta.

Tappelukohtauksien koreografiat ovat Cory Yuenin käsialaa ja kieltämättä tyylillä tehtyjä. Toiminnan janoisille niitä on kuitenkin liian harvakseen tarjolla. Wild Card on täynnä vakavailmeistä tyhjyyteen tuijottelua ja tyyliteltyjä hidastuksia, kuorrutettuna muutamalla tappelukohtauksella. Koko lailla yhdentekevä pätkä.

Arvosteltu: 06.03.2015

Lisää luettavaa