Matkalla Idahoon on epätasaisen uran omaavan Gus Van Santin parhaimpia ohjaustöitä. Shakespearen näytelmään perustuva road movie on mukavan erilainen elokuva. Se on kertomus kahdesta nuoresta, narkolepsiasta kärsivästä homosta nimeltä Mike Waters (River Phoenix) sekä hänen kaveristaan Scottista (Keanu Reeves), joka on heteroseksuaali, mutta miehet saavat käyttää hänen ruumistaan maksua vastaan. Yhdessä he lähtevät etsimään Miken äitiä.
Leffan visuaalinen tyyli ja shakespearemainen dialogi voivat olla joillekin katsojille liikaa. Ilmapiiri on karu, mutta elokuva olisi kuitenkin voinut olla paljon rajumpikin. Outo tunnelma joka tapauksessa pitää otteessaan koko keston ajan. Mistään kevyestä viihdepläjäyksestä ei tosiaankaan ole kyse, eikä tätä kannata alkaa katsomaan vain toisella silmällä, silloin tästä ei saa mitään irti.
Filmin kantava voima on Miken ja Scottin ystävyyssuhteen kuvaus. Katujen kasvattien, köyhistä oloista kotoisin olevan Miken ja rikkaan isän hulttiopojan Scottin, ystävyys on kiehtovaa katseltavaa. River Phoenix ja Keanu Reeves sopivat rooleihinsa täydellisesti ja ovatkin elokuvan kantava voima.
Erikoinen tapaus. Tavallisesta Hollywood-leffasta huimasti poikkeava indiefilmi on omituisuutensa vuoksi hyvin virkistävä tapaus tyypillisten elokuvien harmaassa massassa. Matkalla Idahoon pohdiskelee, viihdyttää, ravisuttaa ja tekee paljon muutakin, eli on aika paljon tekijänsä Gus Van Santin näköinen elokuva. Hyvällä tapaa ailahtelevainen elokuva on välillä ehkä vähänkin liian raskasta katsottavaa ja kokonaisuutena lievästi sekava, mutta joka tapauksessa kyseessä on hyvä leffa. Kaikille en kuitenkaan ala suosittelemaan.
Sitten pitää vielä kehua sitä elokuvan lopetusta. Aijai, tuota paremmin leffaa ei olisi voinut lopettaakaan.
