Synkkää mutta niin kaunista. David Fincher jatkoi tummasävyistä linjaansa Alien 3 jälkeen ja pamautti ilmoille mestariteoksen. Tarina kertoo murharyhmän etsiväparivaljakon sarjamurhaajan metsästyksestä. Elämään kyynisen asenteen ottanut eläkkeelle jäävä Somerset (Freeman) saa parikseen nuoren ja innokkaan konstaapelin (Pitt), jonka maailman katsomuksessa vielä on häivähdys toivoa…
Juoneltaan leffa on siis ihan peruskamaa. Tarinan voima piileekin sen nerokkaassa esitystavassa. Varsinaista väkivaltaa elokuvassa ei näytetä leffassa juuri nimeksikään. Silti elokuva on erittäin väkivaltainen. Väkivalta tapahtuu nimittäin katsojan lantussa. Inhon ja ällötyksen väristyksiltä ei siis tulla välttymään.
Roolit on vedetty erinomaisesti sivuosia myöten. Paltrow nuoren poliisin haavoittuvaisena vaimona ja Kevin Spacey sarjamurhaajana loistavat. Freeman on erinomainen ja Brad Pittin voittokulku näyttelijänä sai viimeistään tämän rainan myötä alkunsa.
Fincher osaa synkistellä ja tyylillä! Aurinko ei taivaalla möllötä. Oikeastaan tässä maailmassa sataa aina ja mähmä valuu pitkin seiniä. Synkkää mutta niin kaunista. Rikospaikkojen tutkinnat taskulamppuineen ja omine kuvottavuuksineen on kuitenkin mielenkiintoista katseltavaa. Kaikkeen tähän yhdistetään klassiset dekkarikuviot. Loistavaa! Yksi 90-luvun parhaista leffoista.
