James Bond, tuo agenteista viilein, on jälleen kehissä elokuvassa Quantum of Solace, joka on jo 22. Bond-elokuva. Pari vuotta sitten ilmestynyt Casino Royale onnistui räjäyttämään raamit jo kaavoihinsa kangistuneesta ja väsähtäneestä sarjasta. Daniel Craig on jo useaan otteeseen ylistetty historian parhaaksi Bondiksi, ja sitähän hän onnistuikin Casino Royalessa olemaan. Leffan loppu jäi kutkuttavaan tilanteeseen, joka nosti seuraavan osan odotukset korkealle. Onnistuuko Quantum of Solace viemään sarjaa vieläkin parempaan suuntaan?
Elokuva alkaa napakasti näyttävällä kaahailulla Italian maisemissa, joka onnistuu lisäämään sydämen tykytyksiä. James Bond ja M ovat saaneet Casino Royalen lopussa esittäytyneen Mr. Whiten kuulusteltavakseen. Muutamien asioiden selvitessä Bond huomaa joutuneensa keskelle kansainvälisen järjestön juonia, mutta päällimmäisenä tavoitteena hänellä on kostaa rakkaansa kuolema. Jahti on valmis alkamaan.
Daniel Craig on jälleen tuimailmeinen ja karu Bond, joka on saanut selvästi antisankarin piirteitä kostonjanoisena tappajana. Jopa agentti 007:n työnantaja, salainen järjestö MI6, alkaa epäilemään Bondin luotettavuutta. Tämä muutos on sinänsä mielenkiintoinen, sillä Bond on totuttu näkemään aina sinä samana vanhana vitsikkäänä naistenmiehenä, joka on ollut uskollinen työlleen.
Casino Royale oli uusi alku koko Bond-sarjalle, sekä uudistuksiensa, mutta myös sen takia, koska tarina sijoittui 007:n uran alkuun. On pakko sanoa, että vaikka Quantum of Solace on hyvä elokuva, petyin odottaessani parempaa. Toiminta on räjähtävää ja vauhdikasta, sekä vähintäänkin yhtä väkivaltaista ja kaunistelematonta kuin edellisessä osassa, mutta ei tarjoa toimintaelokuvien suurkuluttajille kovinkaan paljon mieltämullistavia elämyksiä. Ajojahti Italian katoilla, ja nyrkkikamppailu hotellihuoneessa tuovat liiankin vahvasti mieleen Jason Bourne -seikkailun Meduusan Sinetti, jossa samankaltaiset kohtaukset oli toteutettu paljon tyylikkäämmin.
Pahin asia tässä elokuvassa on se, että itse tarina uhkaa jäädä toiminnan jalkoihin, sillä kovin syvällinen ei juoni ole. Se tuntuu vain olevan pieni tekosyy, jonka puitteissa Bond saa tappaa mielin määrin. Myös itse pääpahista, Dominic Greeneä esittävä Mathieu Almaric jää jotenkin etäiseksi hahmoksi, eikä hänestä muodostu selkeää uhkaa. Itse en juonessa pysynyt koko ajan mukana, johtuen siitä että Casino Royalen katsomisesta on vierähtänyt tovi, mutta ehkä muutamat asiat selviävät uusintakatselulla.
Joka kerta suureksi puheenaiheeksi nousee myös itse Bond-tunnari. Tällä kertaa kuulemme hieman verkkaisemman tunnusbiisin, josta vastaavat Jack White ja Alicia Keys. Biisi on ihan hyvä, vaikkei se vedä vertoja Chris Cornellin räväkälle kappaleelle. Ainakin tämä nykyinen tunnari jää soimaan päähän pitkäksi aikaa.
Quantum of Solace on hyvä elokuva, jolla olisi ollut rahkeita silti parempaankin, tosin hardcore Bond-fanit tuskin tulevat pettymään. Hienoa toimintaa se tarjoaa, mutta jättää jälkeensä hieman hämmentyneen olon; pidinkö tästä oikeasti vai koetanko vain huijata itseäni?
