Johanna Vuoksenmaa oli ennen minulle täysin tuntematon ohjaaja. Sitten kun kuulin Nousukaudesta ja kaikesta siitä hyvästä mitä on puhuttu. Hilasin takamukseni sohvalta katsmoaan peräti kolmatta suomalaista elokuvaa tänä vuonna. Odotukset eivät olleet korkealla ja sitä myöten yllätyin aika roimasti ilkikurisesta huumorista ja kuului selvästi miten joka iikka hörisi teatterissa.
Autotakaa-ajo oli myös komein made in Finland sitten Klassikon. Juoni tunkee tämmöistä: Janne(Petteri Summanen) ja Katri(Tiina Lymi) ovat parempia yläluokkalaisia, jotka omistavat 400 neliön luukun hienostokorttelissa. Kyllästynyt pariskunta tahtoisi päästä lomalle ja sen loman pitäisi olla semmoinen, että lapsenlapsillekkin voi kertoa siitä. He löytävät tilaisuuden, tarttuvat siihen ja hupsistakeikkaa, nyt ollaan Helsingin Jakomäessä työttöminä. Tämmöinen peli ei vetele kovin pitkään ja kohta on Katrilla hinku tomaattejaan. Asiassa on vain yksi mutta tämä loman myyjä näyttää olevankin megaluokan huijari ja se 400 neliön kämppä on jo myyty toiselle perheelle.
Elokuva tuo hyvin esille tämän köyhemmän puolen suomesta. Miehet uhkailevat toisiaan stileteillä ja naapuri räkii parvekkeeltä. Löytyy köyhistäkin ihan oikea perhe ja sydän on tietenkin paikallaan, TIETENKIN. Näyttelijäntyö yllätti myös positiivisesti. Jokainen hoitaa hommansa kotiin aivan kuin Stanley Kubrickin leffoissa. Huumori on myös aika samanlaista eli siinä mustan rajalla.
Filkan genre ei kumminkaan selvinnyt minulle olisiko toimintakomedia OK? Draamaa on turha hakea ja romantiikkakaan ei rönsyile. Eivät nuo mitään vikoja ole vaan tämän rinnastaa yhtä hyvin Raidin ja Pahojen Poikien tasolle. Tämä vuosi on hyvä suomalaiselle elokuvalle.
