Näitä tositapahtumiin perustavia elokuvia on viime aikoina tullut katsottua puolivahingossa aikamoinen määrä. Machine Gun Preacher on ajankohtainen elokuva juuri nyt, koska sotarikoksista etsintäkuulutettu sissipäällikkö Joseph Kony ja hänen Herran vastarinta-armeijansa keräävät mainetta maailmalla hitiksi muodostuneen Kony 2012 YouTube-videon ansiosta. Se, että videon tekijä Jason Russell kirmaa Los Angelesin katuja kokkelipäissään masturboiden, ei ainakaan vähennä kohua tämän kampanjan ympärillä.
Mutta, itse elokuvaan. MGP on muuttumiskertomus. Gerard Butler on Sam Childers, joka hylkää rikollisen moottoripyöräjengielämän ja vaihtaa ääripäästä toiseen. Uskon kautta hän jahkaantuu Ugandaa ja sieltä Sudaniin suojelemaan paikallisia lapsia, joita sissit ryöstävät lapsisotilaiksi. Childers huomasi, että kauniit sanat eivät aina riitä suojelemaan suurta laumaa, joten hän tarttui aseisiin. Tälle saarnamiehelle sekä Raamattu että konekivääri ovat tasavertaisia työkaluja. Omaa elämäänsä kahden mantereen välillä on Childersin kuitenkin vaikeinta hallita.
Machine Gun Preacherin tapaisilta elokuvilta on helppo odottaa irstasta väkivaltaa, sekä yritystä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin näyttämällä toinen osapuoli putipuhtoisena ja toinen saatanan lähettäminä murhaajina. Itse en ole Afrikan sisällissotien asiantuntija, mutta vaikka MGP kuvaa Childersin porukat hyväntekijöinä ja viholliset heidän vastakohtinaan, niin uskon, että kolikolla on tässäkin asiassa kaksi puolta. Väärin se on joka tapauksessa murhata lapsia tai laittaa lapset nuijimaan vanhempansa kuoliaaksi.
Ajatuksia elokuva herättää, joten se on onnistunut tarkoituksessaan. Tärkeän ja vähän tiedostetun teeman ympäriltä erottuu liikaa Sam Childersin persoona. Hänen jopa häiritsevän nopea ja kivuton kääntymisensä pahasta hyväksi, huumavaiheensa ja mielen että yksityiselämän järkkyminen ovat ne kolme ranskalaista viivaa, johon tarinan voi tiivistää. Machine Gun Preacher kertoo tarinaa ihmisestä, mutta itse arvostaisin enemmän, jos tarina olisi kerrottu ihmisistä – niistä, joiden puolesta tämä kyseenalainen suojelusenkeli taistelee. Käytetyllä lähestymistyylillä elokuva pystyy toki vaikuttamaan, mutta suuremman tehon se olisi saavuttanut olemalla jotain muuta kuin henkilökuva.
