Taas yksi kertomus amerikkalaisista sinkuista, , jotka vain pitävät hauskaa ja odottavat ”sitä oikeaa”.

4.1.2006 11:12

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Bachelor
Valmistusvuosi:1999
Pituus:101 min

Mikä onkaan vapaan poikamiehen pahin painajainen? Mikä onkaan se kaamea kahle, joka lopulta vangitsee tuon vapaana vaeltavan villioriin? No, sehän on tietysti avioliitto. Tuo Hollywoodin sinkkujen kauhu. Aiheesta on revitty tuhottomasti huumoria irti, eivätkä amerikkalaiset ilmeisesti vieläkään kyllästy tähän aiheeseen. Poikamies pulassa käsittelee jälleen kerran komedian avulla tuttua aihetta, ongelmaa, joka tuntuu vaivaavan jokaista elokuvista tuttua amerikkalaista. Sitoutumisen vaikeus, pitkän parisuhteen vaikeus ja ennen kaikkea avioitumisen mahdottomuus. Sen verran nämä ongelmat rapakontakaista supervaltaa tuntuvat kiusaavan, ettei kukaan alle 30-vuotias ole naimisiin mennyt ja keski-ikää lähestyviä sinkkuja on käsittämättömän paljon. Ei ihme, että perheet jäävät pieniksi, kun lapsia aletaan tehdä vasta avioitumisen jälkeen neljänkympin tienoilla. Yleisesti ottaen, Hollywood-elokuvissa on prosentuaalisesti erittäin vähän aviopareja, eikä varmaan yhtään onnellista avioliittoa.

Poikamies pulassa on taas yksi kertomus amerikkalaisista sinkuista, jotka vain pitävät hauskaa ja odottavat “sitä oikeaa” tekemättä oikeasti mitään löytääkseen tämän. Tarinan keskushahmona toimii Jimmy Saannon -niminen nuori sinkkumies (Chris O’Donnell), jota eivät kummoiset huolet paina. Naista kaatuu ja elämä on ihanaa, kun saa olla kokonaan oman itsensä herra, kuin preerialla vapaana laukkaava mustangi. Jimmyn ystävät ovat yksi kerrallaan tempautuneet avioliittoon, mutta herra itse se vain pysyttelee sinnikkäästi sinkkuna. Sitoutumispaineet alkavat kuitenkin vääjäämättä kasvaa, kun Jimmy löytää todellisen rakkauden Anne-nimisestä neitokaisesta (Renée Zellweger). Kolmen vuoden seurustelun jälkeen miekkonen sitten lopulta pakottautuu kosimaan mielitiettyään, mutta homma ei oikein ota luonnistuakseen. Lopulta Jimmy hoitaa kosinnan niin surkeasti, että tyttöystävä antaa rukkaset ja tapauksesta syntyy urbaanilegenda kaupungin kaduille.

Tämä takaisku ei ole kuitenkaan mitään verrattuna siihen, mitä pian on tulossa. Jimmyn isoisä (Peter Ustinov) sattuu nimittäin kuolemaan hieman epäonnistuneen kosinnan jälkeen ja jättää lapsenlapselleen varsin omintakeisen testamentin. Hän lupaa Jimmylle 100 miljoonan dollarin perinnön, mutta vain siinä tapauksessa, että poika ottaa itseään niskasta kiinni ja avioituu ennen 30. syntymäpäiväänsä. Lisäksi isoisä on määritellyt määräajan lasten hankinnalle ja avioliiton vähimmäispituudelle. Vahinko vain, että Jimmyn kolmekymmentävuotispäivä kolkuttaa jo ovella, mutta yhtään naista ei sattuneesta syystä juuri nyt jaloissa pyöri. Epätoivoissaan Jimmy alkaa haravoida läpi entisiä tyttöystäviään siinä toivossa, että kelpaisi jollekin aviomieheksi. Ongelmia tuottaa kuitenkin kaiken muun ohella myös se, että todellinen rakkaus odottaa jossain muualla kuin näiden naisten joukossa.

Poikamies pulassa kuuluu ns. romanttisten komedioiden lajityyppiin. Itse en tosin löydä tästä elokuvasta mitään oikeasti romanttista. Filmissä pyörivät tutut kliseet eikä tarinassa ole minkäänlaista syvyyttä. Näyttelijöitä ei voi sanoa huonoiksi, mutta kehnosti kirjoitetussa elokuvassa eivät hekään voi tehdä loistosuorituksia. Kun Jimmy alkaa säntäillä mahdollisten morsmaikkujen perässä, elokuvan taso alkaa laskea tasaisesti loppua kohden. Viimeiset kohtaukset ennen loppua on vedetty melkoisen överiksi.

Poikamies pulassa perustuu vuodelta 1925 peräisin olevaan Buster Keatonin mykkäelokuvaan Seitsemän mahdollisuutta, josta se on lainannut joitakin piirteitä. Elokuva on hyvin tyypillinen osoitus romanttisesta komediasta, jossa sinänsä toimiva tarina onnistutaan pilaamaan huonolla käsikirjoituksella, turhilla vitseillä ja ikivanhoilla kliseillä. Elokuvan kompastuskivi onkin nimenomaan sen loputon keskinkertaisuus ja liian tavallinen tyyli kertoa tarina. Lopulta leffa törmää töksähtävässä lopussaan tiiliseinään niin että rutisee. Tämä on loistava osoitus Hollywoodin luoman maailman ehkä näkyvimmästä erosta todelliseen maailmaan: avioliitossa elävät ihmiset ovat sinkkuihin verrattuna pieni vähemmistö ja pitkäaikaiset parisuhteet ovat äärimmäisen harvinaisia. Silti näihin romanttisiin komedioihin onnistutaan aina järkkäämän ainakin jossain määrin onnellinen loppu. Vaikka sitten tarinan kustannuksella.

Älkää kuitenkaan vaipuko synkkyyteen, jos ei ole tämän lisäksi muita elokuvia saatavilla. Kun varaa tarpeeksi virvokkeita ja naposteltavaa käden ulottuville, niin kyllä tämän katsoa jaksaa.

nimimerkki: Bukarest

Arvosteltu: 04.01.2006

Lisää luettavaa