Itävaltaissyntyinen Wilhelm Reich lukeutui nuoruusvuosinaan nopeasti kasvavan psykoanalyyttisen koulukunnan suuriin lupauksiin. Jos samaisilta kulmilta ponnistaneella Sigmund Freudilla oli mielenkiintoisia pakkomielteitä ihmiskehon toimintoihin sekä seksuaalisuuteen, vei Reich oppi-isänsä intohimot loogiseen äärimmäisyyteen asti: Itävallan ihmepojan Karl Marxin opeista ammentaneissa teorioissa tyydyttämätön seksielämä sekä puutteelliset orgasmit olivat keskeisiä syypäitä mm. syövän kaltaisille tappaville taudeille sekä fasistisille ajatuksille. Niinpä tämä sosialistinen puoskari löikin rahoiksi jos minkälaisilla hämärillä hoito- ja terapiamuodoilla – ja suljettiin niine ansioineen vuosikausiksi vankilaankin. Vanhemmalla iällään samainen käärmeöljykauppias yritti mm. hallita säätä ”orgonaalisella energialla” sekä ottaa yhteyttä ulkoavaruuden humanoideihin. 60-luvun länsimaiselle uusvasemmistolle ja radikaalifeministeille – nykyiselle eliitille – tämä höynähtänyt konitohtori oli profeetta ja seksivallankumouksen edelläkävijä.
Jugoslavian paha poika Dušan Makavejev löysi hänkin Reichin esoteerisista opetuksista tiettyä tahatonta huumoriarvoa. Suuren seksitieteilijän ja vallankumouksellisen mukaan nimetty W.R. – Organismin mysteerit suorastaan juhlistaa kohteensa hämäriä salatieteitä omistamalla suuren osan kestostaan tämän elämää ja persoonaa kuvaavalle dokumentille. Reichin vainoharhaisia höpinöitä esittelevän johdannon jälkeen siirrytäänkin tarkastelemaan suurta sontakasaa ja jätteidenkäsittelylaitoksen orgaanista mysteeriä. Montaasileikkauksen teoriaa armotta hyödyntävässä kollaasielokuvassa katsojaa heitellään näennäisen summittaisesti paikasta toiseen tajunnanvirtamaisena pötkönä: eräässä segmentissä seikkaillaan performanssitaiteilijan matkassa suorittamassa eroottisia liikkeitä rynnäkkökiväärillä, toisessa tavataan seksuaalisesti poikkeavia yksilöitä kertomassa kokemuksistaan. Sitten nähdään epämukavan paljon arkistomateriaalia sähköshokkihoidoista, seksistä ja masturbaatiosta. Selvästi Reichin teoriat pitävät paikkansa.
Saman aikaan sosialistisessa Jugoslaviassa vanhoilliset moraalikäsitykset elävät ja voivat paksusti: ihmiset pukeutuvat ja elävät varsin siivosti, ja seksikin on ensisijaisesti olemassa vain perheenlisäystä varten. Selvästi Makavejev huomasikin purevan ironian kylmän sodan eri osapuolten välillä liittyen perhe- ja seksuaalimoraaliin: taantumuksellisessa ja konservatiiviseksi leimatussa lännessä marssitaan vapaan seksuaalisuuden ja vallankumouksen nimissä, kristillisen moraalin ollessa rautaesiripun itäisellä puolella edelleen voimissaan ja taantuvan entisestäänkin! Makavejev onkin vielä erikseen painottanut ironista näkökulmaansa leikkaamalla Jugoslaviaa kuvaavaan osioonsa otteita aiemmin arvostelemistani Stalin-elokuvista: 70-luvun alussa nimittäin sosialistimaissa palattiin yleisesti Stalinin ajan tiukempaan poliittiseen kontrolliin ja sensuuriin. Stalinia juhlittiin itäisessä Euroopassa fasismin kukistajana – toisaalta perhe- ja seksuaalimoraaliltaan äärimmäisen konservatiivinen Isä Aurinkoinen oli Reichin teorioita soveltaen oltava myös fasistisen ajattelun isä.
W.R. – Organismin mysteerit on kaikessa hämmentävyydessään ja fragmentaarisuudessaan äärimmäisen vaikea elokuva katsoa. Eikä haaste suinkaan liity pelkkään muotoon: Makavejevin huumorin ja sanoman ymmärtäminen itsessään edellyttää runsahasti myös historian ja poliittisen teorian tuntemusta. Ei ehkä siksi kannatakaan elätellä toivetta, että monikaan tällaisesta taideleffasta saisi migreeniä kummempia tuntemuksia. Ehkä antoisimmillaan W.R. Organismin mysteerit on älyllisesti uteliaalle katsojalle, jolta löytyy juuri sopivasti tietoa aiheesta päästäkseen Makavejevin visioon sisään, mutta samalla tarpeeksi aukkoja skeemastaan oppiakseen jugoslavialaisen kauhukakaran esityksestä uutta ja hilpeää maailman menosta. Itseäni esimerkiksi riemastutti suuresti tutustuminen tabuna pidettyyn ja pitkälti hävettävänä hahmona maton alle lakaistun Wilhelm Reichin elämään ja tekoihin.
Kiitos sinulle näistä nauruista, Dušan Makavejev!