Elmore Leonardin ”roskaromaaneiden” pohjalta tehtiin 90-luvulla muutama mainio pätkä. Ensimmäisenä kaikille tulee tietty mieleen Get Shorty ja Jackie Brown, mutta todellisen potin tässä juoksussa korjaa vähemmälle huomiolle jäänyt Out of Sight. Lippuluukuilla leffa floppasi, mutta kuten useimmat klassikot, myös Out of Sight alkoi elämään omaa elämäänsä vasta paljon ilmestymisensä jälkeen. Tätä Steven Soderberghin hienonhienoa käyntikorttia voi hyvällä syyllä kutsua viime vuosikymmenen tyylikkäimmäksi katselukokemukseksi.
– It’s like seeing someone for the first time, and you look at each other for a few seconds, and there’s this kind of recognition like you both know something. Next moment the person’s gone, and it’s too late to do anything about it.Hurmaavien rentturoolien ykkösmies George Clooney esittää Jack Foleyta, sulavasanaista pankkirosvoa, joka vankilapaon yhteydessä vie jalat alta Jennifer Lopezin tulkitsemalta liittovaltion sheriffiltä Karen Siscolta. Tästä alkaa suorastaan rikollisen viihdyttävä kissa ja hiiri-leikki, joka vie katsojan nojatuolimatkalle Miamin kuumista maisemista aina autokaupunki Detroitin kalseaan kylmyyteen. Matkan aikana tarjoillaan häkellyttävä määrä napakkaa dialogia, täpäriä tilanteita ja kipinöivää romantiikkaa.
Parasta Out of Sightissa on se ihastuttava old school-fiilis, joka leffassa vallitsee. Elokuva onnistuu muistuttamaan niistä ajoista, jolloin yleisö sai nauttia hyvistä tarinoista ja säkenöivistä esiintyjistä ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia. Ohjaaja Soderbergh varmistaa svengaavaa soundtrackia myöten, että kotikatsomossa on hauskaa ja että katsojan kasvoille leviää hyväntuulinen hymy.
– Out of what? Twenty?
Out of Sightiin on saatu mahdutettua tukku ikimuistoisia kohtauksia ilman yliyrittämisen häivääkään. Ehkä parhaat koskaan näkemäni flashback-osiot ovat jo tapaus sinänsä, mutta mannaa löytyy myös muualta. Foleyn ja Siscon takakonttiturinointi, mainosmiesten säälittävät iskuyritykset ja sitä seuraava baarikeskustelu, Siscon kovaotteiset kohtaamiset erinäisten gangstereiden kanssa, Foleyn viimeinen keikka, joka menee kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan jne. jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Loistavilla yksittäiskohtauksilla ei vielä toki pitkälle pötkitä, mutta Soderbergh saa lahjakkaan luotsin ominaisuudessaan myös kokonaisuuden toimimaan kuin ihmeen kaupalla. Elokuva rullaa eteenpäin irtonaisesti ja luonnollisesti kuin Paavo Nurmi takasuoralla konsanaan.
– I didn’t ask you for help, so don’t expect a tip.– Oh, that’s okay ma’am. I’ll just take your car.
Tulikin jo todettua, että Clooney on elementissään säihkysilmäisenä antisankarina ja Lopez on hänkin kerrankin ainoastaan kaunis, eikä ärsyttävä ja kaunis, kuten yleensä tällä maailman lahjattomimmalla monilahjakkuudella on ollut tapana. Kaksikon kemiat ovat käsinkosketeltavissa, mutta kaikkien suurten elokuvien tapaan myös Out of Sightin todelliset tähdet löytyvät sivuosista. Homma toimii kautta linjan, olipa kyse sitten Michael Keatonista, Steve Zahnista, Dennis Farinasta tai Don Cheadlesta. Tekisi mieli kätellä joka heppua ja kehua mahtavasta työstä. Kaiken kruunaa Sam Jacksonin cameo, joka osuu kerrassaan nappiin.
Out of Sightin katseleminen on kuin loistavan biisin kuuntelua. Se on kutkuttaviin tunteisiin vetoava temmellyskenttä, jonka kuvailuun omat verbaaliset kykyni eivät riitä. Out of Sight määrittelee sanan ”viihde” juuri meikäläistä miellyttävällä tavalla. Mahtava leffa
nimimerkki: esimies
