Aiemmin itselleni tuntemattoman Harmony Korinen ohjaama Spring Breakers on hyvin erilainen elokuva, kuin mitä siitä osasi odottaa esimerkiksi trailerin perusteella. Kiltit Disney-tähdet bikineissä makaamassa seteleiden peitossa, aseita, päihteitä ja liuta teinejä juhlimassa rannalla. Rahastusta? Varmasti sitäkin, mutta pinnan alla tuntuu piilevän jotain muutakin.
Juoni on melko simppeli. Neljä yliopistoa käyvää tyttöä, Faith (Selena Gomez), Candy (Vanessa Hudgens), Brit (Ashley Benson) ja Cotty (Rachel Korine) ovat tylsistyneitä ja haluavat päästä pitämään hauskaa Floridaan ”spring breakille”. He tarvitsevat kuitenkin rahaa ja päättävät hankkia rahat rikollisin keinoin. Tytöt tapaavat Alien-nimisen räppäri-gangterin (James Franco) ja todellinen spring break voi alkaa.
Tuntuu mahdottomalta miettiä mitä lajityyppiä Spring Breakers edustaa. Se on kuin yhdistelmä kaikkea, mutta keskittyy niin vähän yhteenkään lajityyppiin, että sitä voisi yhdistää mihinkään. Elokuvan alussa tuntuu astuvansa keskelle tavallista teinikomediaa. Aivan kuin elokuva aivan pilkkaisi itseään ensimmäisillä minuuteilla, kun liuta nuoria bilettää rannalla ilman huolen häivää ja viina valuu hidastettuna pomppivien tissien pinnalla dubstepin soidessa taustalla. Elokuva ottaa kuin silmänräpäyksessä synkemmän suunnan ja näemme päähenkilöt istumassa koulun penkillä. Alun biletyskohtaus tuntuu olevan tytöille kuin unelma, joka pitää toteuttaa. Kuin se iloinen maailma, jossa he eivät elä. Ovatko päihteet ja seksi oikeasti se minkä nuoret kokevat tärkeänä? Tekeekö hetkellinen nautinto onnelliseksi?
Spring Breakers herättää paljon kysymyksiä tämän päivän yhteiskunnasta, mutta ei tunnu varsinaisesti esittävän itse yhtäkään, vaan elokuva saa erikoisuudellaan katsojan miettimään itse hyvin paljon. Elokuva on varsinkin loppua kohden mennessä jopa jonkin verran synkkä, mutta se ei yritä kuvata nuorten hauskanpitoa negatiivisesti ja opettaa mitään, vaan lähinnä pilkkaa sen osittaista tyhmyyttä. Spring Breakers ei myöskään ole täysin satiirinen, vaan se myös kuvaa biletyksen pinnan alta paljastuvan vaarallisuuden ja sen kuinka kypsymättömät päähenkilöt ovat liian sokeita sitä tajuamaan.
Vaikka elokuvan naisnäyttelijät eivät minkään pystin arvoisia suorituksia vedä, on kuitenkin hieno nähdä Disney-tähtöset näin erilaisissa ja rohkeissa rooleissa. Onko tähtösten ottaminen elokuvaan rahastusta, mahdollisuus näyttää jotain erilaista vai osa elokuvan kieroutuneisuutta, siitä en ole vielä yrittänyt selvää ottaa. Ei ole varmasti yllätys, että muistettavimman (ja parhaimman) roolisuorituksen tekee Franco. Hänen roolihahmonsa on tuntuu samaan aikaan pelottavalta, mutta myös kiehtovalta. Alien ei saa elokuvassa minkäänlaista syvyyttä, mutta se ei elokuvan teemaan välttämättä sopisikaan. Spring Breakers on myös erinomaisesti tehty. Neonvalojen täyttämä yö luo hieman samanlaisen hypnoottisen tunnelman, kuin erinomainen Drive (2011). Musiikki on myös osa-alue joka jää mieleen elokuvan loputtua. Elokuvasta ääniraidalta löytyy nykymusiikin tähtiä kuten Skrillex ja jo pitempään huipulla oleskellut Britney Spears. Jälkimmäisen musiikki on osa elokuvan erikoisesta huumorinsekaisesta meningistä. Elokuvasta löytyy kuitenkin myös esimerkiksi Driven soundtrackin tehneen säveltäjä Cliff Martinezin sointuja.
Vaikka allekirjoittaneella heräsi paljon kysymyksiä esille ei elokuvan tarkoituksia kuitenkaan liian paljoa tarvitse alkaa miettimään, koska loppujen lopuksi Spring Breakers on kuitenkin viihdettä, ehkäpä vain ei aivan kaikille tarkoitettua. Se on värimaailmansa takia hieman kuin huumetrippi, joka jättää sekavan tunteen katsomisen jälkeen. Monet ovat tuominneet sen typeränä roskana, mutta monet eivät ole katsoneet syvemmälle. Spring Breakers tuntuu olevan jollain tasolla myös tärkeäkin elokuva.
