Flipper (Snipes) on hyvin menestyvä afrikkalais-amerikkalainen arkkitehti, jolla on rakastava vaimo ja tytär. Flipperin elämä kumminkin muuttuu hän saa sihteerikseen italialais-amerikkalainen Angie (Sciorra). Flipper yrittää päästä eroon sihteeristään, mutta pian Flipper päättääkin aloittaa Angien kanssa suhteen. Pian vaimo saa tietää ja molempien läheiset eivät suhtaudu suhteeseen myönteisesti. Soppaa keittää myös Flipperin narkkariveli, Gator (Samuel L. Jackson).
Spike Leen elokuvat käsittelevät yleensä vakavia asioita ja niin tekee Viidakkokuumekin. Tässä on kyse kahden eri rotuisen ihmisen suhteesta. Sellaisiin suhteisiin ei kovin kivasti suhtauduta. Lee tarkastelee näiden ihmisten suhteita tuomitsematta. Monia ajatuksia ehditään elokuvan herättämään. Muuten leffa on aika tylsä kuvaus.
Spike Lee tuo ruutuun hänen vakionäyttelijöitänsä, kuten John Turturron, Samuel L. Jacksonin, Ossie Davisin ja itsensä. Monet näyttelijät pistävät kaikkensa peliin, mutta Wesley Snipes ei oikein vakuuta pahaan tilanteeseen joutuvana Flipperinä. Itse vieroksun vähän Leen ohjaustyyliä, vaikka hyviä leffoja heppu tekeekin. En tiedä mikä sen tekee, mutta näissä hänen ohjauksissaan on sellainen tyyli, joka minua ei viehätä sitten yhtään.
Pääteemaa kiinnostavammaksi nousee henkilöiden suhteet vanhempiinsa. Ossie Davisin esittämä Flipperin ja Gatorin tuima isä on aivan mainio hahmo. Anthony Quinnin näyttelemä Angien isä tuo esille hyvin raivon tytärtänsä kohtaan. Leen tuomitsemattoman tyylin takia elokuva näyttää paljon ongelmia, mutta ratkaisut jäävät vähemmälle.
Mistään ihan huonosta leffasta ei ole kyse, vaikka ihan minun juttuni tämä ei ollutkaan. Spike Leen tapaan hienoja näyttelijöitä tulvillaan oleva elokuva käsittelee tärkeitä asioita. Pieni, mutta ei kovin suuri pettymys oli silti kyseessä.
