Bruce Lee omaa idän nopeimman nyrkkiparin, kovimmin potkivat jalat ja elokuvahistorian tunnistettavimman huudon. Hän on elokuvamaailman kung fun kuningas, sille faktalle eivät Jackie Chanit tai Jet Lit voi mitään. Kun Bruce Lee on parhaimmillaan, voiko lopputulos olla muuta kuin timantinkovaa?
Chen (Lee) palaa opinahjoonsa Mestarinsa hautajaisiin. Mestari on kuollut vähintäänkin epäilyttävissä olosuhteissa, ja Chenillä on kaikesta epäilyksensä. Japanilaiset, Shanghain todelliset valtiaat, ovat kaiken takana, siitä Chen on varma. Vähä vähältä hän kerää tietoa, pieksee japanilaisia ja kostaa rakkaan opettajansa murhaa. Kaikki tämä johtaa elokuvahistorian ehkä hienoimman kaksintaistelun kautta loppuhuipennukseen, jota ei äkkiseltään osaa arvata.
Shanghaissa on kaksi kilpailevaa koulua, kiinalaisten kung fu -koulu ja japanilaisten bushido-oppilaitos, joiden oppilaat edustavat stereotypioita räikeimmillään. Kiinalaiset ovat kung fu’nsa kanssa sulavia, viisaita ja hillittyjä, kun taas japanilaiset bushidomiehet pilkkaavat ja ovat ylimielisiä, kankeita ja jäykkiä. Elokuva on hyvä osoitus siitä, miten moraalisia arvoja on helppo suodattaa rankan mätkimisen ohessa: Japanilaisia melkein alkaa vihaamaan, vaikka Chen on paljon murhanhimoisempi kuin yksikään japanilainen.
Fist of Fury on ehkä paras kung fu-draama stereotypioineen päivineen, ja se sopii mainiosti niin perinteisen mäiskinnän kuin draamasta pitävänkin katsottavaksi.
nimimerkki: sami-san
