Shunji Iwaita kehutaan yhdeksi Japanin parhaista nykyohjaajista. Miehen elokuvat olivat menneet ainakin minulta kokonaan ohi ennen kuin huomasin SubTV:n näyttävän Rakkautta & Anarkiaa -sarjassaan leffan nimeltä Perhonen Sydämessä. Siinäpä tarjoutui tilaisuus ottaa selville onko kehuissa perää, ja paremmin en olisi aikaani voinut käyttää.
Elokuva alkaa kauniilla kaupunkimaisemalla, jota säestää nuori tyttö kertomassa paikasta nimeltä Yentown. Sinne muuttavat asumaan ihmiset, jotka muuttavat jostain muualta Japaniin toiveenaan rikastua. Japanilaiset itse eivät pidä ajatuksesta, että joku muu tulisi viemään heidän rahansa, joten he nimittävät maahanmuuttajia jenivarkaiksi, yentoneiksi. Alkupätkästä saakin helposti sen kuvan, että Japanissa maahanmuuttajilla olisi helppoa, mutta sitten elokuva paljastaa luonteensa. Heti tuon pätkän jälkeen katsojalle näytetään kuvia siitä, millainen Yentown oikeasti on. Ihmishenki ei ole siellä minkään arvoinen, ja sen asukkaiden unelmat ovat todellakin murskana. Yentoneilla ei suurin piirtein ole edes ihmisarvoa Japanissa.
Alku menee aina vaan synkemmäksi, kun nuoren tytön äiti kuolee ja tyttö joutuu hakemaan suojaa Yentownista, vaikka onkin syntyperältään japanilainen. Tyttö löytää Yentownista nuoren kiinalaisprostituoidun nimeltä Glico, joka myöhemmin antaa tytölle nimeksi Ageha rintaansa tatuoidun perhosen nimen mukaan. Nopeasti tämän jälkeen tutustutaan myös Glicon poikaystävä Feihongiin, joka pyörittää muutaman muun onnettoman kanssa romuliikettä. Eräänä yönä Glicon asiakas lentää ikkunasta ulos tapaturman seurauksena ja ruumista haudatessa sen sisältä löytyy kasetti, joka sisältää japanilaisen 10000 jenin setelin magneettiraidan. Tämän myötä yentownilaisille tarjoutuu mahdollisuus toteuttaa murskatut unelmansa. Glico pääsee jopa aloittamaan onnistuneen laulajanuran, mutta loppujen lopuksi yhden unelman toteutuminen tarkoittaa kymmenen muun tuhoutumista, joten elokuvassa ei nähdä voittajia.
Alun kuvaus on todellakin katsojaa raastavaa. Yentown on yksi maailman kauheimmista paikoista elää ja se tulee enemmänkin kuin selväksi. Kyllä siinä meinaa kyynel tulla silmään kun katsoo lähes kuoleman partaalla olevia ihmisiä keräämässä romua kaatopaikoilta tai nuoria naisia tienaamassa elantoaan myymällä itseään, koska muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Kadulla lojuvia ruumiitakaan eivät ihmiset viitsi edes noteerata, sillä ei niillä ole yksinkertaisesti mitään väliä; ne ovat arkipäivää. Kun köyhille ja syrjityille ihmisille tulee se mahdollisuus edes kerran elämässään tehdä sitä mitä he haluavat, ei sitä tunnetta, joka katsojaan välittyy, voi sanoin kuvailla. Katsoja todellakin imeytyy täysillä mukaan elokuvan tunnelmaan, eikä poispääsyä ole kuin vasta lopputekstien jälkeen.
Leffan näyttelijäkaarti on kertakaikkisen loistava. Glicon ja Feihongin näyttelijät tekevät ikimuistoiset roolisuoritukset, mutta paras suoritus menee ehdottomasti Agehaa näyttelevälle, elokuvaa tehdessä vasta 16-vuotiaalle, Ayumi Itolle, jonka vähäeleinen roolisuoritus kertoo kyllä kaiken. Jos Ito ei herätä katsojan sympatioita niin ei sitten mikään. Vahvoja näyttelijänsuorituksia tukevat myös erinomaisesti kirjoitetut hahmot. Hahmoihin keskitytään oikein kunnolla elokuvan aikana, minkä takia jokaisen hahmon kohtalosta alkaa toden teolla välittää ja pieninkin tapahtuma liikuttaa katsojaa yhtä paljon kuin elokuvan henkilöitä. Elokuva ei edes kaadu missään vaiheessa hahmojen paljouteen, vaikka ruudulle marssitetaankin äärimmäisen suuri ihmiskaarti.
Elokuvan visuaalista ilmettä ei voi sanoa kauniiksi, vaan se on ennemminkin äärimmäisen karu, ja välillä leffa näyttää kuin se olisi kuvattu käsivarakameralla. Karu yleisilme kuitenkin toimii vain edukseen tässä tapauksessa, koska se tekee pätkästä todentuntuisemman. Leffan aikana myös nähdään jopa viisiminuuttisia musiikkikohtauksia, jotka luultavasti tekevät elokuvasta helpomman katsottavan pop-kulttuurista kiinnostuneille nuorille. Itselleni musiikkikohtaukset toimivat elokuvan vähäisinä ilontuojina ja ne toimivat mielestäni täydellisesti. Perhonen Sydämessä sisältää myös erittäin paljon tapahtumia ja hahmojen rakentamista, minkä takia se saattaa olla vaikea lähestyttävä, varsinkin kun kestoa on tuon kahden ja puolen tunnin verran. Itse en kyllä olisi luopunut minuutistakaan. Iwai myös poukkoilee eri genrejen välillä ahkerasti tehden elokuvasta vieläkin vaikeamman. Leffassa vieläpä puhutaan todella montaa eri kieltä, mutta jos nämä asiat pystyy sulattamaan, on kyseessä äärimmäisen palkitseva elokuva, joka hipoo jo täydellisyyttä.
Siirtolaisaiheesta siis revitään kaikki mahdollinen irti ja siksi Perhonen Sydämessä porautuu syvälle katsojan mieleen herättäen suuria tunteita ja pistäen hänet miettimään siirtolaisiin kohdistuvaa syrjintää ja rasismia. Japanilaisiin elokuviin tutustumattomalle en elokuvaa suosittele vaikeutensa takia, mutta jos jonkinlaista kokemusta Nipponin leffoista löytyy, niin Perhonen Sydämessä kannattaa ehdottomasti hankkia. Syrjinnän lisäksi elokuva tarjoaa vielä todella paljon kaikkea muuta, eikä sen yksikään osa-alue jätä mitään oljenkorsia käyttämättä. Kerrankin katsojalle jää sellainen tunne, ettei mitään olisi voinut tehdä paremmin.
nimimerkki: Nosoki
