Kauan sitten eräässä kaukaisessa galaksissa eli mies nimeltä George Lucas. Hän halusi kertoa sadun maalaispojasta, jolla oli lahjoja; tytöstä, joka oli prinsessa; vanhasta käppänästä, joka oli vanha jedinkäppänä; salakuljettajasta, jolla oli iso ja ruma alus ja iso ja ruma kaveri; kahdesta robotista, jotka olivat ystävyksiä sekä miehestä, joka oli tosi iso ja paha. Georgelle naurettiin. Eipä naureta enää. Sillisalaatista tuli suosittu Science Fiction-teos.
Alkuperäinen Tähtien sota pullautettiin ulos 1977. Se oli hieno tekele tuon ajan tekniikalla (mitään vastaavaa ei ollut kukaan ennen sitä tehnyt). 1997 siitä ilmestyi uusi versio, johon oli lisätty uudella tekniikalla Georgen haluamat muutokset. Henk. koht. pidän 1977 versiosta enemmän. Se on tavallaan sympaattisempi.
Tähtien sodasta on kutakuinkin sanottu kaikki mahdollinen lukemattomissa muissa arvosteluissa. Yhdyn niihin. (Siirry suoraan seuraavaan kappaleeseen, ellei sinua kiinnosta lukea vanhan toistoa.) Sen hyvä vs. paha asetelma on mustavalkoinen monien muiden satujen tapaan, sen maailma on pullollaan maapallomme kulttuurien sekoitusta, tarinan kertojina toimivat robotit muistuttavat Ohukaista ja Paksukaista ja elokuvaa joko rakastaa tai sitten ei.
Näe ja koe. Hurahda, ilmoita uskonnoksesi jedi ja muuta autiomaahan – tai valloita koko galaksi. Olkoon voima kanssasi.
