Vuonna 1972 kesken Münchenissä järjestettyjen kesäolympialaisten, Musta Syyskuu -niminen terroristijärjestö otti 11 israelilaista urheilijaa panttivangeiksi. Ikävä kyllä kaikki israelilaiset saivat surmansa. Tapahtuma järkytti koko maailmaa. Aihe oli kauan uutistoimistojen, sekä muiden viestintäjärjestöjen ykköspuheenaihe. Monia erinomaisia elokuvia ohjannut mestariohjaaja Steven Spielberg päätti perehtyä aiheeseen oikein syvällisesti ja huolella. Mies kävi jokaisen yksityiskohdan ja tapahtuman tarkasti läpi. Lopulta hän punoi kaikki keräämänsä tiedon yhteen ja antoi ne käsikirjoittajaparille Eric Roth & Tony Kusher, jotka loivat koskettavan ja vahvan käsikirjoituksen. Sen lisäksi Spielberg hankki monta erinomaista näyttelijää tulkitsemaan kaikkia tunteita ja järkyttäviä tapahtumia vahvasti ja todella todenmukaisesti, sekä aidonoloisesti. Vielä mestarisäveltäjä John Williamsin kaunis ja korviahivelevän tunnelmallinen musiikki, sekä kuvaaja Janusz Kamiskin ikuistamat synkät ja vivahteikkaan kolkot maisemat, niin paketti on kasassa. Lopputuloksena syntyy vallan erinomainen elokuva München.
München käsittelee vuoden 1972 tapahtumia erittäin vahvasti ja kovalla kädellä. Mitään ei peitellä, eikä jätetä arvailujen varaan vaan katsojalle näytetään kaikki ytimekkäästi ja suoraviivaisesti. Ja niin myös pitääkin tehdä. Tapahtumien kulku on hyvin hidastempoista ja antaa katsojalle aikaa pohtia. München on todella puhutteleva, sekä kyseenalaistava teos, joka saa katsojan todellakin miettimään maailman menoa. Samalla se on myös riipaiseva ja syvältä koskettava teos, siitä kuinka väkivalta voi ajaa ihmiset hulluuden ja vainoharhan partaalle. Spielberg luo suuren ja mietteliään kysymyksen katsojalle: ”Jos väkivaltaan vastataan aina väkivallalla, loppuuko kärsimys ikinä?”
München ei varsinaisesti kerro itse kidnappaus ja murhavaiheesta, vaan kertoo mitä tapahtui sen jälkeen. Mossadin agentti Avner Kaufman (Eric Bana) saa ohjeet etsiä käsiinsä 11 palestiinalaista terroristiä, jotka olivat Münchenin verilöylyn takana. Apunaan hänellä on ammattitaitoinen ryhmänsä johon kuuluu kovapintainen kovis Steve (Daniel Graig), Mietiskelevä ja elämänviisauksia latova Carl (Ciaran Hinds), pomminpurkaja Robert (Mathieu Kassovitz) sekä kyyninen ja kylmäverinen Hans (Hanns Zischler). Nämä neljä henkilöä ajautuvat pysäyttämättömään väkivallan kierteeseen, joka ajaa jokaisen heistä henkisesti karille.
Ryhmän johtajaa Avner Kaufmania näyttelevä Eric Bana tekee hyvin tunteellisen ja aidosti koskettavan roolisuorituksen. Mies tulkitsee Avnerin vainoharhaisuutta ja tekojensa katumista syvällisesti ja todella aidonoloisesti. Banan erinomainen roolisuoritus herättää vahvasti empatiaa ja todistaa viimein, että mieheltä löytyy kuin löytyykin näyttelijän lahjoja, vaikka sitä kyllä Hulkin (2003) katsottua epäiltiinkin. Myös muut näyttelijät onnistuvat rooleissaan erinomaisesti. Varsinkin Avnerin pomoa Ephraimia näyttelevä, Pirates Of The Caribbean -elokuvista tuttu Geoffrey Rush. Rushia ei näy paljon kameran edessä, mutta omat vähäiset kohtauksensa hän tekee aidolla tunteella ja osoittaa jälleen muuntautumiskykynsä. Myöskin Daniel Craig, Hanns Zischler, Mathieu Kassovitz ja Ciaran Hinds tekevät hyvät roolisuoritukset.
Vaikka München vaikuttaa lähes täydelliseltä elokuvalta, ihan napakymppiin se ei kuitenkaan osu. Spielbergin käyttämä hidastempoinen tarinankerronta venyttää tarinaa hiukan liian ylipitkäksi. Lisäksi homma alkaa menemään lopussa itsensä toistamiseksi ja saman asian jankkaamiseksi. Nämä pari harmittavaa seikkaa rokottivat puolen pisteen verran. Kuitenkin kokonaisuutena realistisen rosoinen ja aidosti koskettava kuvaus tappamisen vaikutuksista ihmisiin. Jälleen kerran yksi merkkipaalu Spielberg loistokkaaseen filmografiaan.
