Rampart on elokuva, joka on asettanut itselleen todella kovat odotukset. Pääosassa loistaa Woody Harrelson, ja sivuosiinkin on saatu kovia nimiä, kuten Ben Foster, Ice Cube ja Sigourney Weaver. Onpa elokuvassa pienessä roolissa myös Steve Buscemi. Käsikirjoituksesta vastaavat ohjaaja Oren Moverman ja James Ellroy, jonka kädenjälki näkyy esimerkiksi elokuvissa Street Kings ja L.A. Confidential. Lähtökohdat ovat siis kunnossa, ja odotukset ovat melko korkealla.
1990-luvun loppuun sijoittuva Rampart käsittelee korruptiota, poliisien mielivaltaa ja poliisien rikollisiin kohdistamaan väkivaltaa. 90-luvulla Los Angelesin poliisia riepotteli Rampart-skandaali, johon myös elokuvan nimi viittaa. Tutkimuksissa selvisi, että yli 70 poliisia oli osallistunut erilaisiin ”likaisiin” toimiin. Rampart-skandaalista tuli näin yksi Yhdysvaltain laajimmista poliisien väärinkäytöksiin liittyvistä tapauksista. On myös väitetty, että osa Rampart-yksikön poliiseista olisi osallistunut räppäri Christopher Wallacen (tunnetaan paremmin nimellä The Notorious B.I.G. tai Biggie Smalls) murhaan.
Dave Brown (Woody Harrelson) on Vietnamin sodan kokenut veteraani, joka on ollut poliisin palveluksessa 24 vuotta. Miehen uraa varjostaa ”Date rape” -lempinimi, joka juontaa juurensa aikaisempiin tapahtumiin. Pelkästään kyseinen tapaus on tehnyt Davesta kiistellyn henkilön, eikä asiaa auta yhtään miehen oma toiminta. Eletään vuotta 1999 ja Rampart-skandaali on aiheuttanut Los Angelesiin varsin tiukan ilmapiirin. Poliisien toimintaa tarkastellaan useampien tahojen toimesta, ja pienetkin rikkeet huomataan. Dave Brown lisää vettä myllyyn, kun hänen yliampuvan kovaotteinen ja väkivaltainen pidätystilanteensa tallentuu videolle ja päätyy uutisiin. Miehen päätä vaaditaan vadille useampien tahojen toimesta ja elämä ei näytä kovinkaan valoisalta.
Dave Brown on alkoholisti, ketjupolttaja ja vähintäänkin kyseenalaisin moraalikäsityksen omaava veteraanipoliisi. Omankädenoikeus ja vallan väärinkäyttö ovat jokapäiväistä toimintaa, jota Brown harrastaa ilman minkäänlaista moraalista ongelmaa. Perhe-elämä on lähes hajalla, kun uutisiin päätyvä video iskee viimeisen naulan perhe-elämän arkkuun. Lähes elämään kyllästyneeltä vaikuttava Brown pyrkii vain selviämään uusista syytteistä – vedoten kaikkeen mahdolliseen aina Vietnamin veteraaniudesta lähtien. Brown on todellinen ”likainen” poliisi, jonka moraalinen käsitys on lähinnä ”pahikset ansaitsevat kuolla” -tyyppinen. Katsojalle ei tarjota syitä Brownin sisältä kumpuavalle vihalle ja muille ongelmille, joten katsojalle jää reilusti pohdittavaa. Helpoin ratkaisu olisi vedota tässäkin kohtaa Vietnamin sotaan, sillä jokainen tietää varmasti, millaista kohtelua veteraanit saivat kokea palatessaan Yhdysvaltoihin. Jo pelkästään se olisi tarpeeksi luomaan Brownin tuntemaa ihmisvihaa ja katkeruutta. ”I hate all people equally.”
Dave Brown on hahmona todella mielenkiintoinen, mutta yllättäen miehen tytär tarjoaa melko summaavan analysoinnin: “You’re a classic racist, a bigot, a sexist, a womanizer, a chauvinist, a misanthrope, homophobic clearly, or maybe you don’t like yourself.
Rampart ei ole missään tapauksessa mikään toiminnantäytteinen elokuva. Se nojaa vahvasti draamaan, sekä Dave Brownin hahmoon. Vaikka elokuvaa mainostetaankin iskulauseella: ”The most corrupt cop you’ve ever seen on screen”, ei elokuvalta kannata odottaa mitään machoilua tai badass-meininkiä. Rampart on enemmänkin kuvaus yhden miehen tyhjästä elämästä, jota hän pyrkii täyttämään alkoholilla, merkityksettömillä yhden yön suhteilla ja uskottelemalla itselleen, että rikolliset saivat sen, minkä ansaitsivat. Kun vielä perhe on hajoamaisillaan ja Brown halutaan vastuuseen toimistaan, ajautuu mies yhtä syvemmälle vihan ja korruption maailmaan.
Ohjaus toimii läpi elokuvan todella hyvin ja varmasti, eikä isompia heikkouksia ole. Yksi kohtaus on kuitenkin ohjauksen ansiosta nostettava esille. Tilanteessa Dave Brown on huoneessa, jossa on muutama muukin ihminen. Brown keskustelee henkilöiden kanssa urastaan ja aiemmista tapahtumista. Kohtauksesta hienon tekee se, että henkilöt on sijoitettu siten, että kamera pyörii huoneen ympäri, kun keskustelun aikana henkilöt puhuvat vuorotellen.
Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, vaikkakin Woody Harrelsonille on selkeästi annettu eniten tilaa, ja muut roolit ovat lähinnä tukea antavia. Harrelsonin suoritus onkin melko mestarillinen. Hän näyttää tarpeeksi vastenmieliseltä punaniskalta, joka vihaa kaikkea. Tämä vahvistaa mielikuvaa korruptoituneesta, maailmaan vihaavasta veteraanista. Ice Cube tekee varsin perushyvän roolin Brownin vastuuseen haluavana Kyle Timkinsinä. Cynthia Nixon ja Anne Heche ovat Brownin entisiä vaimoja, jotka vielä kaikenlisäksi ovat siskoksia. Molemmat tekevät hyvät roolit, ja molemmat ovat sen verran tuttuja kasvoja, että tuovat sopivasti uskottavuutta elokuvalle. Hatunnoston arvoisen suorituksen tekee Ben Foster, joka on myös yksi elokuvan tuottajista. Foster näyttelee pyörätuolissa olevaa, koditonta ”Kenraali” Terrya, joka on myös veteraani. Suoritus osoittaa jälleen Fosterin näyttelijätaitoja ja hänellä on varmasti luvassa valoisa tulevaisuus.
Rampart on hyvä elokuva, siitä ei ole kahta sanaa. Se on hyvä ja vahva draama, joka keskittyy yhden miehen tuskan ympärille. Se tuo esille monia ajatuksia herättäviä asioita, joita katsojakin huomaa miettivänsä. Rampart saa katsojan miettimään, voiko ihminen olla niin tyhjä ja sisäisesti rikkonainen, kuin Dave Brown on. Katsoja vihaa Brownia, mutta myös ymmärtää tämän joitain toimia, vaikkakin ne moraalisesti ja laillisesti ovatkin todella kyseenalaisia. Rampart on vahva elokuva, mutta se on sinänsä hieman riskialtis, sillä on varsin mahdollista, että se ei toimi läheskään kaikille katsojille. Parhaimmillaan se vetoaa katsojaan, ja saa tämän pohtimaan esitettäviä asioita, mutta pahimmillaan se jää vain keskinkertaiseksi yritykseksi. Rampart kannattaa katsoa jo tuon seikan takia, mutta myös siksi, että Woody Harrelson tekee loistavan suorituksen.
