Koulumaailma osaa olla nuorelle ihmiselle raadollinen paikka – varsinkin jos erottuu voimakkaasti joukosta tai vastapainona on sosiaalisista tilanteista syrjäytyvää sorttia. Lukion ensimmäistä vuottaan aloitteleva Charlie (Logan Lerman) kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Hän viihtyy väli- ja ruokatunnit yksin muita tarkkaillen, puhuu vain kun sitä vaaditaan, eikä viittaa luokassa vaikka tietäisikin vastauksen. Tilanne luo varmasti suurimmalle osalle väestöstä tunteen omakohtaisista kokemuksista vastaavissa tilanteissa ja antaa tarttumispintaa samaistua päähenkilön tarinaan.
Elämäni seinäruusuna on Stephen Chboskyn moderni ja samaan aikaan ajaton nuorisokuvaus, joka pohjautuu hänen 90-luvun lopussa kirjoittamaan samannimiseen romaaniinsa. Yli vuoden bestseller listoilla pyörinyt ja yli kolmellekymmenelle kielelle käännetty kirja poiki lopulta myös elokuvan, jonka itseoikeutetusti Chbosky käsikirjoitti elävän kuvan muottiin. Ja vastaapa moniosaaja myös vuonna 2012 elokuvateattereihin ilmestyneen tuotoksensa ohjauksesta. Voidaan siis sanoa ohjaajan tuntevan alkuperäisteoksen melkoisen perinpohjaisesti. Maallikon korvin lähtökohdat kuulostavat riskialttiilta, mutta lopputuloksen nähtyä voi olla erittäin tyytyväinen, että tuottajia projektiin löytyi.
Nykyajan nuorisoelokuvat astuvat yleensä lähes kaikkiin mahdollisiin sudenkuoppiin, joita niiden edeltäjät ovat alagenren polulle vuosien saatossa kaivaneet. Väkinäinen komedia, juonikuvioiden kliseet ja mukaviisaat dialogit lienevät niitä yleisimpiä. Elämäni seinäruusuna onnistuu olemaan raikas ja poikkeuksellinen tuulahdus, jonka elämänmakuinen viima vie sen leijuen tiensä päähän. Teoksessa käsitellään hyvin rankkoja aiheita ja osa teemoista olisi mille tahansa elokuvalle turhan raskaita kannettavaksi. Chbosky osoittaa olevansa tunnelman luomisen ja tarinan kerronnan mestari, sillä hänen tuotoksensa ei alleviivaa pointtejaan turhan vahvasti ja luo aidontuntuisen ilmapiirin, johon katsojan on helppo samaistua. Ohjaajan täydellisen hento ote koskettaa, viihdyttää ja jättää katsojalleen rauhallisen tyynen hyvän mielen tunteen.
Pääosaa näyttelevä Logan Lerman on tunnettu lähinnä roolistaan Percy Jacksonina, jota allekirjoittanut ei ole koskaan nähnyt. Rauhallinen ja korostamaton lähestyminen ujon Charlien rooliin on täydellinen ja samaistuttava. Hahmo on rakennettu säntillisesti, eikä ylilyöviin kohtauksiin ollut mitään tarvetta. Moni voi sanoa Lermanin hahmoa tylsäksi ja jopa aneemiseksi, mutta hienosti hän vaativimmat kohtauksensa hoitaa ja lopputulos on varmasti ohjaajan mieleen. Räiskyvän Patrickin roolia kantaa itselleni tuntematon Ezra Miller, joka teki näyttelijän taidoillaan suurimman vaikutuksen. Teatraalinen esittäytyminen vaikuttaa ihailtavan aidolta ja piristävältä. Emma Watson kantaa Hermione-leimaa vielä vuosien ajan, eikä vakuuttanut minua, vaikka olikin ironisesti yksi pääsyistä tämän teoksen tarkistamiseen. Pienessä sivuroolissa nähdään myös kuvan kaunis Nina Dobrev, joka tunnetaan parhaiten Vampyyripäiväkirjat-sarjan tähtösenä.
Nähdyn perusteella odotan Stephen Chboskyn palaavan elokuvaohjaajan hommiin mahdollisimman pian. Parempaa nuorisodraamaa saa hakemalla hakea ja Elämäni seinäruusuna kannattaa merkitä lihavoidulla fontilla katsomislistan kärkipäähän.
