Onko olemassa tunnetumpaa ja analysoidumpaa elokuvaa kuin [I]Panssarilaiva Potemkin[/I] – tuo Sergei Eisensteinin koe elokuvaleikkauksen mahdollisuuksista? Hyvin suurella skeptisyydellä Allekirjoittanut otti kyseisen elokuvan leeuwenhoekin alle. Katsomisen jälkeen seuraa filosofisointia ja se on alla.
Neuvostoliitto oli joissakin asioissa edelläkävijä ja elokuva oli yksi niistä. Se oli väline massojen mielialojen muokkaamiseen ja Eisensteinin leffa pitää aiheenaan Venäjän ensimmäisen vallankumouksen (1905) aikana tapahtunutta kapinaa panssarilaivalla [I]Potemkin[/I]. Luonnollisesti tapahtuma esitetään poliittisesti alleviivaavalla tavalla, tapahtumia ehostetaan sopivimmiksi ja hyvin selkeästi tuodaan esille kenen puolella ohjaaja on. Kyllä – se peittelemätöntä propagandaa tietyn ideologian ja asenteen ajamiseksi ja ironista kyllä se kehottaa uhmaamaan ylimielistä ja epäpätevää sortovaltaa.
Ensimmäisenä tästä elokuvasta huomaa sen ajankohtaisuuden kuvakerronnassa. Eisenstein rakentaa rinnastuksia monilla tasoilla, rajulla kuvakerronnalla ja nopealla toiminnalla. Toimintakohtaukset ovat mielettömiä kaaoksen ja vimman kokonaisuuksia ja kaikki visuaaliset tehokeinot ovat käytössä ja tuleepa siinä pari uuttakin sellaista keksittyä. Eräässä toisessa propagandan mestariteoksessa käytettiin hienovaraista manipulaatiota ja aihe esitettiin hyvänä ja puhtaana. Eisenstein käyttää raakaa voimaa ja esittää aiheensa vihollisen epäinhimillisenä, suorastaan paholaismaisena hirviönä joka parhaimmillaan on tietoisen ja pelkurimaisen sokea kurjuudelle. Molemmat menetelmät ovat täysin toimivia ja oikeita.
Näyttelijät ovat toissijaisia tässä elokuvassa joka kuvaa enemmänkin ideoita, aatteita ja niiden voimaa. Poliittinen agenda mitä tämä elokuva ajaa on osoittanut itsensä yhtä mädäksi kuin liha mitä sen edeltäjän edustajat syöttivät kiukkuisille merimiehille, mutta tämä elokuva ansaitsee täydet pisteet edelläkävijän oikeudella. Kaikkea muuta kuin hienovarainen elokuva ja joskus hienovaraisuudelle ei ole sijaa.