Lueteltaessa nykyohjaajista potentiaalisimpia Brad Andersonin nimi tulee helposti esiin. The Machinistin tuntee moni ei-leffoja-niin-aktiivisesti seuraava, ja myös edeltäjäleffa Session 9 (2001) on genrensä kärkipäätä: voimakkaita tunteita pursuava ja vähistä elementeistä kasattu (=Andersonin tavaramerkki!) jännityspaketti.
Hieman kliseisesti Session 9 sijoittuu entiseen mielisairaalan tiloihin, rapistuneisiin huoneisiin, joilla on omat tarinansa kuiskittavanaan. Remonttiporukan pomo Gordon on kovilla urakkatarjouksensa kanssa, mutta lopulta porukka saa kaipaamansa urakan. Hetkessä meno muuttuu sellaiseksi, että äijiä alkaa kaduttamaan koko duuni.
Kuten Machinistissakin Session 9 pelaa voimakkaasti psykologisilla jännitteillä ja sillä faktalla, että sitä mitä ei näytetä, on lopulta sittenkin pelottavinta. Ei siis ole varsinaisia shokkiefektejä tai modernin kauhun yleisimpiä peruskikkoja, sama asia ajetaan äänimaailmalla ja keskushenkilöiden ympärille tiivistyvällä tunnelmalla. Myös näyttelijäjoukon kesken vallitseva side ja voimakas tunnelataus ovat tärkeitä seikkoja kokonaisuuden kannalta. Meno näyttää aidolta ja luo sympatian raskasta duunia vääntävään työporukkaan. Kukapa olisi ennakkoon uskonut että nykyään pelkäksi CSI: Miami –mieheksi leimautunut David Caruso ja kumppanit tähdittäisivät näin loistokasta mysteerileffaa!
Totuuden ja mielikuvituksen rajamailla kulkiessaan Session 9 jättää monille varmasti typertyneen olon: pistää miettimään, että mitä tässä tapahtui. Pitkään saa myös pohtia, että ollaanko yliluonnollisen puolella vai tosielämän tragiikassa. Kieltämättä Anderson olisi voinut leikata lopun toisinkin, mutta nyt tunnelma on sopivan utuinen ja hämärä, osa-ansionsa tähän on sopivasti valitulla musiikilla sekä miljöön harmaiden seinien ympärille tiivistyvällä jännitteellä. Palaset kyllä loksahtavat kohdalleen, vasta lopussa – aivan kuten Machinistissakin.
Pelko tosiaan on paikka (huom viittaus leffan taglineen siis), kiitos siitä, Brad!
PS. En malta olla mainitsematta, että kyseessä on Chuck ”Fight Club” Palahniukin lempielokuva.
