Ikinuori Winona Ryder näyttelee high schoolista valmistunutta Susannaa, jolla on vilkas mielikuvitus. Susanna on omasta mielestä ihan ok, mutta vedettyään purkillisen asperiinia ja pullollisen vodkaa murheeseensa päättää hänen vanhempansa passittaa hänet hoitoon.
Leffa kertoo Susannan elosta laitoksessa sekä hänen suhteistaan muihin hoidettaviin. Hommasta tulee väkisinkin mieleen ”Yksi lensi yli käenpesän”. Jonkinasteisesta kloonista tässä on kyllä kysymys. Kyllähän kyseisestä miljööstä saa tarinaa moneen lähtöön, mutta tuo Nicholsonin pläjäys on kyykyttänyt kaikkia yrittäjiä ja niin käy myös tässä.
Vuosi nuoruudestani on kuitenkin huomattavasti enemmän ajatuksia herättävä kuin moni muu leffa. Kenellä on oikeus määritellä, kuka kuuluu hoitoon ja miksi. Ns. hullut tuntuvat tässäkin tapauksessa välillä terveemmiltä kuin ns. normaalit. Pläjäys todistaa klisettä, että mielisairaalaan on helppo päästä, mutta ulospääseminen onkin jo vaikeampaa.
Whoopi Goldberg nähdään leffassa eräänlaisena äitihahmona ja Whoopi kuittaa homman hyvin. Nykyisin Tomb Raiderina tunnettu Angelina Jolie on rääväsuinen Lisa, jolla tuntuu olevan hoidokeiden kesken eniten auktoriteettia, mutta myös henkilökohtaisia probleemia.
Lopussa sorrutaan ikävä kyllä hiukan ällöimelyyteen. Joitain kysymyksiä kuitenkin jätetään katsojalle eikä ajatuksia herättävää tarinaa räätälöidä onneksi liian valmiiksi. Ihan kiva paketti ja toimii varmaan parhaiten tädeille, jotka ovat omasta mielestään hiukan erikoisia eivätkä mahdu massaan.
