Robin Williamsin nimi saa minut aina kiinnostuneeksi. Näin kävi tälläkin kertaa kun löysin tämän videovuokraamosta. Taivaan tuolla puolen ei tietääkseni päässyt koskaan Suomessa teatterikierrokselle. Tämä palkittiin Oscarilla parhaista erikoistehosteistakin, mutta silti tämä on jäännyt ikävän vähälle huomiolle.
Elokuva on kertomus Chrisistä (Williams), joka kuolee auto-onnettomuudessa. Vaimo ei jaksa elää ilman miestään ja tappaa itsensä. Siitä alkaa hurja matka Taivaasta Helvettiin.
Visuaalisesti tämä on huima elämys. Pinnalta tämä on hyvinkin kaunis, mutta myös sisältöä on. Surumielisyys on melkein koko ajan läsnä ja tunnelma on vahva. Loppupuolella homma alkaa kumminkin hieman kangistumaan, mutta katsojan mielenkiintoa pystytään pitämään silti yllä.
Williams on hyvässä vedossa, samoin Cuba Gooding Jr. suojelusenkelinä. Annabella Sciorra Chrisin vaimona on ihan vakuuttavaa työtä ja Max von Sydow pärjää myös hyvin. Ohjaaja Vincent Wardin nimi kuulostaa taiteilijalta ja elokuvan jokainen kuva onkin kuin yksi kaunis taidemaalaus. Hän olisi saanut kumminkin elävöittää tarinaansa pienellä vauhdikkuudella ja lisäämällä pientä iloisuutta mukaan.
Tämäntyyliset fantasiatöherrykset eivät yleensä minulle aukea, mutta tämä oli hyvä. Taivas oltiin kuvattu kauniiksi paikaksi, jossa ei ole mitään pahaa. Helvetti puolestansa oltiin kuvattu pahaksi paikaksi, jossa ei ole mitään hyvää. Karamellivärit ja pieni sentimentaalisuus ei nyt kovin paljon häiritse sillä tarina on hyvä. Aiheesta oltaisiin pystytty silti repimään enemmänkin irti. Varsinkin loppupuoli laimensi hieman makua ja siitä puolikas pojo pois.
Kaikki fantasian ystävät ovat varmasti tämän nähneet ja jos eivät ole niin siitä vaan videovuokraamoon tätä etsimään. Myös henkilöpainoitteista draamaa on luvassa. Williamsille 90-luvun loppupuoli oli hyvien syvällisten draamojen aikaa ja tämä on yksi merkki siitä. Tutustumisen arvoista tavaraa, joka keikkuu ansiokkaasti keskitason yläpuolella.
