Paikka on yli 300 metriä veden alla ja sinne lähetetään neljä huippuluokan asiantuntijaa: astrofyysikko Ted Fielding (Liev Schreiber), biokemisti Beth Halperin (Sharon Stone), matemaatikko Harry Adams (Samuel L. Jackson) ja psykologi Norman Goodman (Dustin Hoffman), jonka hyvästä palkasta kirjoittama epämääräisien arvausten kokoelma on toimintaohjeena tapahtuman varalta, kapteeni Harold C. Barnes (Peter Coyote) on se tyyppi jolla on auktoriteettia kutsua kaikki kasaan ja Fletcher (Queen Latifah) ja Edmunds (Marga Gómez) ovat merenalaisen asumistilan emäntinä. Tapahtuma on odotettava kohtaaminen vieraan älyn kanssa ja vieras äly saapui tänne aika pitkä aika sitten. Mullistavassa löydössä on kaiken lisäksi vielä omituisempi osa: pallo. Luonnollisesti retkikunta jää loukkuun meren alle ja omituisia tapauksia alkaa ilmaantua.
[I]”Hello. ” [/I]
Michael Crichton oli kirjailija. Se tarkoittaa sitä että hän kertoi tarinoita. Tarinoiden kertomisen apuna hän käytti tiedettä. Nyt käsittelyssä olevan elokuvan keskeinen esine on täydellinen pallo joka tekee asioita ja aikaansaa jännitystä. Ongelma on kylläkin siinä että romaani pystyy pitämään käänteet kerronnan poimuihin kätkettynä ja elokuva näyttää ne. Sen takia Barry Levinsonin ohjaama [I]Sphere[/I] ei pääse elokuvan klassikkojen kerhoon eikä riko teknisiä rajapyykkejä, mutta se antaa pari tuntia sujuvasti toteutettua jännitystä missä on hieman ideaakin.
[I]”How are you. ”[/I]
Näyttelijäkaartiin on haalittu aika vakuuttava joukko nimiä erilaisten tiedepersoonien rooleihin. Sharon Stone on se neuroottinen persoona joka huokuu vielä tapahtumatonta katastrofia ja huokuu vakuuttavasti. Peter Coyote on se pakosta kiukkuinen auktoriteetti joka potkittiin kiukkuisten auktoriteettien salaisesta koulutusleiristä liiallisen tylyyden vuoksi. Liev Schreiber on se urastaan huolissaan oleva kunnianhimoinen tiedemies ja Samuel L. Jackson on mystiseen ja fatalistiseen ajatteluun taipuvainen persoona jonka zen-rauhallisuus on aika vakuuttavaa. Dustin Hoffman on se diplomaattinen vastapaino joka estää kaikkia edellä mainittuja tappamasta toisiaan kireässä tilanteessa. Marga Gómez ja Queen Latifah ovat niinä pakollisina sivurooleina joiden eksoottinen kuolema demonstroi tilanteen vaarallisuuden. He eivät tietenkään ole ainoat kuolonuhrit ja tunnelma vain kiristyy pelaajien pudotessa ja tosiasioiden tullessa esiin.
[I]”I am fine. ”[/I]
Kokonaisuus ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta jännitystä on luvassa ja juonikin riittää kannattelemaan koko leffan pituuden yli. Loppu ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta se päättää tarinan yksiselitteisesti.
[I]”My name is Jerry. ”[/I]
