Paul McGuigan (Ganster Number One) ohjaama rikostrilleri Lucky Number Slevin on kieltämättä parhaimpia genren edustajia aikoihin. Näppärää dialogia, hyvää tarinan kerrontaa ja päälle vielä loistavat näyttelijät. Pläjäys ottaa hyvin itseensä Epäillyt-tyylisen tarinan kerronnan, Tarantino-tyylisen dialogin ja Guy Ritchien elokuvien kokonaistyylin ja lopputuloksena on erittäin viihdyttävä soppa.
Juonesta ei voi kertoa paljoa, sillä kunnon twistejä on luvassa. Nuori poika Slevin (Hartnett) on saapunut New Yorkiin kaverinsa luokse. Ennen kuin hän on päässyt taloon, kaksi korstoa hakee hänet rikollispomo Pomon (Freeman) luokse, joka väittää Slevinin olevan hänelle velkaa melkoisen summan. Slevin selviää jos hän tappaa vastapäätä asuvan rikollispomon Rabbin (Kingsleyn) pojan. Taustapiruna häärii työlleen omistautuva ammattittapaja Goodgat (Willis). Slevin-pojalla on hieman tukalat oltavat.
Lucky Number Slevin on parhaimpia rikostrillereitä sitten Epäiltyjen. Kaikki ei jälleen ollut aivan miltä näyttää. Alkupuoli elokuvasta heitetäänkin kysymyksiä tulevasta, joihin puolivälin jälkeen aletaan vastailemaan. Ensimmäisen elokuvakäsikirjoituksen tekevä Jason Smilovic on tehnyt tarinan huolella, sillä mikään ei ole valmiiksi pureskeltua. Dialogi oli erittäin sujuvaa tarinaa kohden. Tyypilliset kliseetkin vältetään hyvin.
Näyttelijöistäkään ei pahaa sanottavaa keksi. Yllättäen jopa Josh Hartnet tekee hyvän roolin Slevin-reppanan roolissa. Bruce Willis on jälleen loistava amattittappaja Goodgattina. Morgan Freeman ja Ben Ginsley tekevät roolinsa ammattitaitoisella huolella. Lucy Liu on myös mainio roolissaan Slevinin naapurina.
Yhteenvetona Lucky Number Slevin on ovela ja viihdyttävä rikostrilleri, jossa nerokas juoni, toimiva dialogi ja erinomaiset näyttelijät takaavat, että Slevinin aikana ei aika käy pitkäksi.
”I’m a world-class assassin, fuckhead. How do you think I found out?”
nimimerkki: andy
