Woody Allenin vähemmälle huomiolle jäänyt gangsterikomedia Luotisade Broadwayllä on aika mainio katsaus teatterimaailmaan. Se sisältää Woodylle tuttua hervotonta dialogia, mutta elokuva on paljon tapahtumarikkaampi, kuin Woodyn monet muut ohjaukset. Vielä useista muista Allenin elokuvista poiketen, niin ohjaajaa ei itse nähdä kameran edessä. Käsikirjoitus on miehen käsialaa, samoin ohjaus tulee häneltä, mutta kameran edessä ei tällä kertaa heiluta.
Pääosissa onkin hyvin Woodymainen hahmo David Shayne (Cusack), joka haluaa ohjata käsikirjoittamansa tarinan, mutta rahoitusta ei löydy. Mafiatyyppi Nick Valenti (mafiakomedioiden vakiokasvo Joe Viterelli) rahoittaa näytelmän, mutta vain sillä ehdolla, että hänen tyttöystävänsä Olive (Tilly) saa tärkeän roolin näytelmästä. Harmi vaan, että David ei ole aikaisemmin nähnyt yhtään noin surkeata näyttelijää. Oliven henkivartija Cheech (Palminteri) alkaa tehdä muutoksia Davidin käsikirjoitukseen ja muokkaa siitä mestariteoksen. Näytelmän muihin osiin David on saanut entiset, mutta karismaattiset tähdet, Helen Sinclairin (Wiest) ja syöpöttelevän Warner Purcellin (Broadbent). Ainoana häiritsevänä tekijänä on surkeahko Olive, jonka erottaminen kuitenkin tuottaisi näytelmälle ongelmia. Siinä sivussa ehditään keittää varsinainen ihmissuhdesoppa.
Elokuva on parhaimmillaan aivan hulvaton ja koko ajan todella viihteellinen. Mikään mestariteos tämä ei ole, mutta Woody osaa asiansa. Näyttelijät ovat hyviä, varsinkin John Cusack, joka on huonoimmillaankin vain hyvä. Nyt hän ei pistä parastansa, mutta hahmostaan hän on tehnyt kuitenkin hulvattoman. Chazz Palminteri, Joe Vitterelli ja Jack Warden ovat kaikki todella hyvässä vedossa. Jennifer Tilly voisi piipittämisineen olla todella ärsyttäväkin, mutta hän sopii juuri täydellisesti tuohon rooliin. Dianne Wiest on myös mainio, mutta show’n todelliseksi tähdeksi nousee Jim Broadbent, jonka elehtelyä uskomattoman ruokahalun omaavana näyttelijänä ei voi katsoa vakavalla naamalla.
Kaiken kaikkiaan Luotisade Broadwayllä on hyvä leffa. Siihen on hyvin sekoitettu mukavan vanhanaikaista gangsteritarinaa, Allenille tuttua nokkelaa dialogia, romanttisia vipinöitä, hyviä näyttelijöitä ja aivan mainioita hahmoja. Kaikille Woodyn elokuvan ystäville suositeltavaa katsottavaa, ja tätä voi suositella myös muillekin, jotka ei pahemmin tuon neuroottisista tilityksistä pahemmin välitä.
