Elokuva alkaa mielenkiintoisella ja hiuan säikyttävällä painajaiskohtauksella. Kate (Farmiga) on kärsinyt stressistä keskenmenon vuoksi. Hänen miehensä John (Sarsgaard) yrittää parhaansa mukaan auttaa vaimoaan pääsemään pahimman ylitse, ja he päättävät adoptoida lapsen. He adoptoivat taiteellisen, kiltin ja erittäin aikuismaisen 9-vuotiaan venäläiset sukujuuret omaavan Eshterin omien lapsiensa isoveli Danielin (Bennett) ja kuuromykkä Maxinen (Engineer) seuraksi. Pian Eshterin kotiutumisen jälkeen alkaa sattumaan erilaisia onnettomuuksia, ja Kate alkaa epäillä Eshterin olevan niiden takana. Hän ei saa tukea epäilyilleen, John ei luota enää vaimoonsa ja lapsen pelkäävät Eshterin uhkailujen takia kertoa mitään. Alkaa selviämään ennalta-arvaamattomia asioita niin perheenäidistä kuin kiltista ottolapsestakin. Mikä on Eshterin salaisuus ja mitä tapahtuu kun Kate saa sen selville? Kuka jää eloon todistajaksi?
Elokuvan on ohjannut Jaume Collet-Serra, joka hääri aikaisemmin musiikkivideoiden parissa, mutta nyt päätti kokeilla jotain uutta, ja repäisikin aikamoisen pätkän. Elokuvan toteutus on erinomaista ja erilaisia elementtejä on käytetty hyvin hyväksi. Elokuvan musiikki ja ääniefektit ovat paikoin säikyttelytunnelman lisäystä, mutta paikoin melko lepsua ja hiukan liian usein käytettyä.
Nimikkoroolissa nähdään Isabelle Fuhrman, 12-vuotias erittäin lupaava näyttelijänalku. Hän näyttelee Eshteriä erittäin hyvin ja oli välillä todella pelottavakin. Fuhrman osasi samaistua hahmoonsa ja näyttely on luontevaa, eikä sellaista kökköä kyhnyttelyä, mitä joltain vastaavalta ensielokuvan lapsinäyttelijältä voisi odottaa. Jimmy Bennet ja Aryana Engineer sisarusten Danielin ja Maxinen rooleissa olivat suloisia ja varsinkin Engineer teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hän todella on kuuromykkä ja vasta 8-vuotias pikkunäyttelijätär. Niin suloinen!
Vera Farmiga näyttelee hyvin ennen alkoholisoitunutta Katea, ja osaa välittää tuskaiset tuntemukset lapsen menetyksestä katsojaan. Hän ei ole yksi-ilmeinen tasanäyttelijä, vaan osaa eläytyä hankalassa vaiheessa elävään perheenäitiin. Pidin myös CCH Pounderista orpokodissa työskentelävänä sisar Abigailina. Tykkään myös paljon hänen muista elokuvistaan, ja vaikka hänellä on tässä elokuvassa pieni rooli, hän hoitaa sen silti hyvin.
Ottolapsi on hyvä säikyttelypätkä ja jännitys säilyy koko elokuvan ajan. Ei ole Eshterin salaisuus aivan heti arvattavissa ja yllätti todellakin kun se vihdoin selvisi! Kokonaisuudessaan on hiukan erilainen mitä tavanomaiset kauhut, mutta kuitenkin joitakin kliseitä omaava raina, jota en ihan heti lähtisi suosittelemaan heikkohermoisille ihmisille. Tässä myös nähtiin, ettei kauhun tarvitse aina olla jotain mikä liittyy kuolemanrajan tuolle puolelle, vaan myös osaa Eshter hoitaa homman kotiin aivan yhtä siististi… melkein.
