Steve Buscemin ensimmäinen täyspitkä ohjaustyö Trees Lounge, on varsin simppeli ja vähäeleinen draama pikkukaupungin ihmisten elämästä, ja etenkin filkan nimeä kantavasta baarista, jonka ympärille juuri yllättävän monen asukkaan elämä nimenomaan rakentuu.
Baarin yläkerrassa asuu työtön Tommy Basillio(Buscemi), jonka usein ei alakertaa pidemmäs tarvitse kävellä. Vakioasiakkailla on omat nimikkotuolinsa ja jukeboxissa nimikkobiisi tai parikin. Tommyn naisystävä häippäsi, pamahti paksuksi ja Tommy hävisi pomoltaan ”lainaamansa” rahat kasinolla.
Hän potee murheitaan shottilasin ja import-oluen ääressä yhdessä huumeriippuvaisen
perheenisän, itseään kuoliaaksi kittaavan vanhan alkoholistin ja jokusen muun
sukulaissielun kanssa. Työnsarkaa löytyy sittemmin jäätelöauton ratista. Vanhan mukavan
”laulakaa sedälle” -jäätelösedän korvaaminen tuottaa ongelmia vanhalle näätänaamalle
ja kaverin alaikäinen tytär kyhnää kyljessä kiinni. Että silleen.
Trees Loungen myötä Buscemi osoittaa taitavansa myös ohjauksen sekä elävän ja luonnollisen dialogin kirjoittamisen. Varsinaista pääjuonta tai Macguffinin mikälie-poikasta ei kuitenkaan löydy joten kokonaisuus koostuu usein hieman irrallisen oloisista konflikteista ja
elämänviisauksista, eheästä tekeleestä ei voi kuitenkaan täysin puhua. Leffa hoipertelee yrjökännisenä pitkin kadunlaitaa ja iskee, ajoittain kriittisissä tilanteissa komeassa kaaressa hammasrivistönsä kadunlaitaan ja noukkii niitä sitten pitkin elokuvaa. Osa leegoista tippuu kumminkin sitten sinne viemäriin. Elokuva myös alkaa suunnilleen samoista lähtökohdista joihin se myös loppuu, nimikkojakkara saattaa vaihtua mutta promillet pysyvät.
Osa henkilöhahmoista jää väkisinkin paperinohuiksi ja ajoittain dialogi on jossain määrin päämäärätöntä yhdessä tarinankuljetuksen kanssa. Jossain määrin kömmähdykset ymmärtää, Buscemin pääleipätyö kun kerran on kameran toisella puolella. Onhan näitä useita esimerkkejä tavattu, jotka jo esikoisellaan saavat yleisön ja kriitikot kuolaamaan. Joissain tapauksissa heebo myös näyttelee. Mutta se on jo sivuseikka.
Trees Lounge on kertakatselun hyvin kestävä, tajuntaa laajentavien ja mallasjuomien aromin katkuinen henkilödraama, joka kärsii nimenomaan ontuvista henkilöistä ja erinäisistä ohjauspuolen mokista ja tyylivirheistä. Perustason leffa, mutta tulipa katsottua. Kokemuksia kannattaa vaalia. Siinä missä tämä leffa on kiintoisa kokemus, on itsensä sodomointi riekaleisella modeemijohdollakin yksi sulka hattuun.
nimimerkki: Cuomi
