Peter Jackson päätti sitten ottaa Sormusten herra-trilogiansa jälkeen käsittelyyn Hobitin. TSH-filmit olivat ihan kelvollisia (Sormuksen ritarit suorastaan loistava), joten ei kai Uuden-Seelannin ihmemies voi kovin pahasti tyriä? Eihän?
Voi, kyllä voi.
Hobitissa mättää oikeastaan kaikki se, mikä ei saisi mättää. Toimintaa on liikaa ja se on puuduttavaa, HFR-formaatti saa kaiken näyttämään halvalta tv-tuotannolta, valtaosa CGI-tehosteista näyttää CGI-tehosteilta ja suurin osa lavasteista niin epäuskottavilta, ettei hyvä tosikaan. Immersio, ”siellä olemisen” tunne puuttuu täysin.
Ja sitten vielä se täydellinen päämäärättömyys ja identiteettikriisi. Elokuva ei tiedä, mitä se haluaa olla: lapsille sopiva hassu seikkailuelokuva, vai eeppinen, elämää suurempi fantasiasaaga. Ilmeisesti tekijöiden mielestä paras ratkaisu oli sitten mennä siitä missä aita on matalin ja sekoittaa ”hulvaton” komediakohellus (jonka pääsyyllisenä on uskomattoman raivostuttava ja täysin häpäisty Radagast Ruskea) ja megaeeppisyys yhdeksi sekasotkuksi. Tuloksena on mokellusta, ähellystä ja hölmöilyä yhdistettynä artsuihin kuvakulmiin, pauhaavaan musiikkiraitaan ja ryppyotsaiseen sankaritarinaan. Elokuva riuhtoo jatkuvasti niin vastakkaisiin suuntiin, että jos sillä olisi raajat, ne varmasti repeäisivät liitoksistaan.
Hobitilla on vain vähän ansioita ja ne lojuvat lähes tyystin näyttelijöiden ja aika ajoin komean kuvauksen harteilla. Muutama kelvollinen irtovitsi, parastaan pistävät näyttelijät tai hienosti toteutettu ja aidosti kiinnostava Klonkun ja Bilbon välinen arvoitusleikki eivät kuitenkaan jaksa kannatella kolmetuntista (!) möhkälettä loputtomiin.
Toivoa sopii, että Jackson petraa tulevissa Hobitti-filmeissä ja pitäytyy tiukemmin joko kepeän seikkailun tai eeppisen fantasian urilla. Tietysti eräällä tapaa elokuva on kunnianosoitus kielitieteilijä Tolkienille esitellessään meille antamalla hänen luomansa puolituiskansan nimelle myös adjektiivisen merkityksen. Kuinkako? Kas näin: yleensä tyhjänpäiväisiä elokuvia on kuvattu sanoilla ontto tai sieluton. Nyt niitä voi kuvata myös sanalla hobitti.
