Elizabeth (Witherspoon) ja David (Ruffalo) tapaavat toisensa hieman erikoisissa tunnelmissa. David muuttaa uuteen asuntoonsa, joka sattuu olemaan vuokralla vain kuukaudeksi kerrallaan perhe huolien vuoksi. Kämppä hipoo täydellisyyttään. Sohvakin tuntuu olevan juuri sellainen, johon Davidin kaltaisen sohvaperunan on hyvä majoittua suremaan kuollutta morsiantaan. Tästäkin tapahtumasta on jo vuosia, mutta David ei ole päässyt siitä yli. Syystä tai toisesta hänen asuntoonsa ilmestyy tuon tuosta nainen, joka väittää asuntoaan omaksi. Eihän tässä vielä mitään sillä, tämä Elizabethtiksi itseään kutsuva neiti tuntuu katoavan yhtä nopeati kuin on ilmestynytkin.
Roolisuoritukset on hoidettu kunnialla. Ruffalo sopii rooliinsa, kuin kenkä jalkaan, eikä Witherspoonissakaan ole sen enempää valittamista. Hän tuntuu lähiaikoina tehneen uransa parhaita roolisuorituksia, joista mainittakoon vaikka Walk the Line. Donal Logue taas piristää Davidin hieman tyhmähkönä psykologiystävänä, joka ei millään ota uskoakseen ystävänsä kertomusta ”kuolleesta naisesta”.
Just like heaven on oikeasti hauska elokuva, joka oikeasti naurattaa välillä ääneenkiin. Viittaan tässä varsinkin kapakkakohtaukseen.
Suosittelen kyllä muillekin, kuin romantiikan ystäville. Vaikka juoni voi tuntua hieman hassulta, käsittelee se myös vakavampia aiheita, kuten vaikka kuolemaa ja rakkautta. Joskus sukulaisille jää se vaikea päätös, mitä tehdä kolariin joutuneelle perheenjäsenelle, ja kuinka päästää irti jostakin, johon on rakastumassa. Joskus, niin tosielämässäkin, rakkaus on se lenkki joka pitää meidät elossa. Yksin ei ole hauskaa, ei ainakaan pitkään. Varmasti jokainen tarvitsee ystäviä, perhettä ja sen jonkun jota rakastaa.
Elokuva on katsomisen arvoinen, ja kaiken lisäksi se todella onnistuu nostamaan romanttisten komedioiden rimaa, joka tuntuu vuosien saatossa laskeneen hurjasti. Ei ollenkaan teennäinen tai dialogeiltaan tönkkö, kuten moni muu romanttinen komedia tuntuu joskus olevan. Tälläistä kaivataan ehdottomasti lisää.
nimimerkki: sol
