Katsojasta riippuen joko naurun- tai pelonväristyksiä ”huumorillaan” herättävä Adam Sandler esittää tällä kertaa tyypillisestä mieslapsesta poiketen käkkäräpäisen David Hassehoffin johtamassa tympeässä firmassa työskentelevää perheellistä jokamiestä. Elokuvan alussa Sandler kohtaa ongelman: tämän television kaukosäädin menee rikki. Siispä Sandler marssii lähimpään supermarkettiin hakemaan uutta kapulaa vanhan tilalle. Supermarketissa Sandler törmää Christopher Walkenin esittämään tiedemieheen, jonka kehittämällä vipstaakkelilla tämä pystyykin ohjailemaan omaa elämäänsä suuntaan ja toiseen, milloin eteenpäin, milloin taakse, milloin taas teksti-tv:n puolelle. Tietysti uusia supervoimia avoimesti hyväksikäyttävä Sandler tulee siinä sivussa oppineeksi yhtä sun toista perheen tärkeydestä sekä elämän pienten ikävien sattumusten suuremmasta merkityksestä. Koko elokuvan ”pahamaineisimmassa” kohtauksessa Sandler päästää kunnon munapierut David Hasselhoffin naamalle.
Joopa joo… Klikin tarina ei oikeasti ole likimainkaan niin originaali kuin miltä se saattaa keskivertokatsojan korvaan ensi alkuun kalskahtaa. Sandlerin komedia perustuu suoraan vanhaan kansantarinaan, jossa pikkupoika oppii tärkeitä elämänarvoja maagisen lankakerän kanssa käymänsä seikkailun kautta. Tarinassa poika pystyy ohittamaan elämänsä ikävät tapahtumat nykäisemällä pätkän kyseistä nuoraa päätyen lopulta muutamassa minuutissa lapsuudesta kuolinvuoteelleen ja menettäen siinä sivussa myös kaiken kauniin ja hyvän elämästään. Tästä ja muista amerikkalaisista kertomuksista koottiin sittemmin myös lapsille tarkoitettu moraalipainotteinen satukirja sekä tuotettiin kokonainen Suomessakin näytetty laadukas ja lämminhenkinen televisiopiirretty nimeltä Adventures from the Book of Virtues eli Tarinoita hyveiden kirjasta, jossa Platon-niminen biisoni kertoo lapsille kansankaskuista, mytologioista ja Raamatusta ammentavia opettavaisia satuja. Huippukamaa.
Yllä kuvaillun sovittaminen Adam Sandler -komediaksi on mielestäni erittäin onnistunut ratkaisu monessakin mielessä. Ehkä olennaisimpana Sandler ei tällä kertaa ole päässyt tarinan puitteissa vetäisemään ärsyttävyyteen asti huonoa makuaan sekä yli lyötyä näyttelemistään aivan syvään päätyyn asti, joten mestarin örvellystä kykenee tällä kertaa seuraamaan – enimmäkseen – ilman ylimääräisiä tajusteita ja elinikäisiä henkisiä arpia. Adam Sandlerhan on kertoman mukaan oikeassa elämässä erittäin fiksu ja huomaavainen ihminen, ja parin vuoden takaisten näyttöjen perusteella mies osaa halutessaan myös suvereenisti näytellä haudanvakavissakin rooleissa. Klik siis herättää ainakin itsessäni muitakin tuntemuksia kuin hillittömän halun piestä televastaanotin säpäleiksi palokirveellä, mikä siis Sandler-komedian kohdalla voitaneen lukea eduksi. Nyky-Hollywoodin rappion aikaan pelkästään tunteiden herättäminen voisi soveltua perusteeksi parille lisätähdelle.
Niin uskomattomalta kuin tämä saattaa kuulostaa, on Sandlerilla mielestäni tällä kertaa jopa ihan konkreettistakin älyllistä sanottavaa aikamme elämästä ja länsimaissa vallitsevasta, tragikoomiset mittasuhteet saavuttaneen matalamielisestä materialistisesta maailmankuvasta. Klikin päähenkilön elämä on yhtä surkuhupaisaa flatulaatiokaasuja katsojan naamalle pöllyttävää Sandler-komediaa, jota ohjaillaankin kaukosäätimen avulla kuin mitä tahansa jonninjoutavaa pirunsilmää. Sandlerin visiossa ihminen on taantunut luomakunnan herrasta silkaksi pelleksi ja teknologian orjaksi, jonka elämää ja sielunmaisemaa kahlitsevat vähintään yhtä paljon tämän omat kuin ympäristönkin asettamat kohtuuttomat odotukset ja standardit. Valitettavan usein ja aivan liian monelle mielekkäämpi ratkaisu olisi vain kelata koko roska loppuun ja antaa lopputekstien vain rullata omia aikojaan, kunnes jäljelle jäisi vain tyhjyyttä hohkaava pimeä televisioruutu. Kenen käsissä elämän kaukosäädin todellisuudessa onkaan, lienee itse kullekin täydellinen mysteeri…
