Takaikkuna (1954) on mestarillinen taidonnäyte elokuvan saralta. Koko leffa on kuvattu yksillä suurilla lavasteilla ja ohjattu Hitchcockille ominaiseen kellontarkkaan ja täydellisyyttä koskettavaan tyyliin.
James Stewart esittää loukkaantumisen vuoksi pyörätuolissa istuvaa valokuvaajaa. Ajanratoksi hän tarkkailee asuntonsa ikkunasta naapurien touhuja. Mielenkiintosten havaitojensa lomassa hän uskoo nähneensä murhan. Siinä on ainekset kutkuttavaan trilleriin.
Elokuva saa jännittävyydessään katsojan kiemurtelemaan istuimessaan. Ja kuten laatukuvan ehtona on, jännitys kiihtyy ja pitää otteessaan aina viimeiseen hetkeen. On uskomatonta, miten paljon tapahtumia yhteen settiin mahtuu. Tapahtumiin on piilotettu ihmisen raadollisuus, joka on saatu näyttämään viattomalta toiminnalta nukketalossa. Tarina ja sitä täydentävät sivutapahtumat riittävät herättämään mielenkiinnon, joka ei herpaannu edes leffan loputtua.
Takaikkuna on todellakin ohjaajan näköinen leffa, siis Hitchcockia parhaimmillaan. Kaikkien buffien ja elokuvahistoriasta kiinnostuneiden must! Ja on erittäin laadukas elokuva nykyäänkin. Pakko nähdä!
nimimerkki: Eero
