Aina silloin tällöin jokin satunnainen leffa onnistuu järjestämään iloisen yllätyksen ja parhaimmillaan jättää vielä pitkäksi aikaa hyvän fiiliksen. Tässä tapauksessa nimikään ei antanut mitään vihiä laadusta.
George Kuffs (Slater) on hieman mitättömäksi kuvatussa elämäntilanteessa oleva nuori mies. Hänen esiintymisestään näkee heti, ettei kyse ole mistään vähillä ideoilla sutaistusta sekundasta. Kuffs katsoo suoraan silmiin telkkariruudusta ja puhuu kameralle tuttavallisesti. Hän kertoo ajatuksiaan vähän väliä koko leffan ajan. Kyseessä on erittäin harvoin käytetty ja toimiessaan vilpittömän hauska tyylikeino. Kaiken kaikkiaan Kuffsin hahmo on erittäin onnistunut ja elintärkeä koko paketille.
Näennäisen iloinen tunnelma muuttuu kuin seinään, kun Georgen veli listitään. Dramaattinen siirtyily tyylilajista toiseen tuo runsaasti mielenkiintoisuutta ja eloa. Järkyttynyt George ottaa veljensä johtaman poliisiaseman omaan hallintaansa tarkoituksenaan tietenkin saattaa murhaajat vastuuseen. Juoni on juuri sellainen kuin pitääkin olla. Ei liian paskantärkeä eikä kertakäyttöinen.
Asetelmassa ja jopa musiikissa on selviä viittauksia Beverly Hills-kyttä ja Tappava Ase- leffoihin. Tuohon aikaanhan vastaavaa poliisielokuvaa oli runsaasti pinnalla, ja oli selvää ettei jokaisesta voinut tulla klassikkoa. Kuffsin rakenteelliset yhtäläisyydet ovatkin voineet luoda harhakäsityksiä plagioinnista, mikä on valitettavaa. Ovathan Kuffsin ansiot kuitenkin varsin omanlaisiaan. Sitä paitsi edellä mainittujen klassikkojen laatua on tältä pätkältä jokseenkin turha odottaa. Se onkin oikeastaan pahin moka, minkä voi tehdä, jos tarkoituksena on nauttia Kuffsista. Huumori on tehokasta mutta hillittyä. Räkänauruja ei ole luvassa, pikemminkin jatkuvaa hymyilyä. Puolikoominen voisikin olla hyvä sana kuvaamaan huumorin luonnetta.
Kuffsin tyttöystävä Maya (Jovovich) tuo mainion lisän, vaikka häntä ei kovin paljoa esillä pidetäkään. Juonessa on mukana muitakin hauskoja hahmoja. Slaterin roolisuorituksista puhuttaessa seuraavan vuoden True Romance saa yleensä suurimman suosion, enkä minä ole sitä kieltämään. Olen kuitenkin itse pitänyt hänen toiminnallisemmista osistaan eniten. Siitä pääsemmekin Kuffsin luokitteluun. Lehden mainitsema määritelmä ”toimintaelokuva” kertoo vain osan totuutta. Mukana on toki reteää ammuskelua ja autolla ajoa, mutta huumoria ei pidä unohtaa. Jopa draamaa ja romantiikkaa on havaittavissa paikoitellen. Mutta jos menee liian vaikeksi niin mitä sitä sitten lokeroimaan minnekään. Kuffs on tietyssä mielessä varsin aikansa makuinen, mutta en valita. Ei se 80-ja 90-lukujen taite pahalta maistu näin jälkikäteen tuumien.
En kutsuisi tätä maailman parhaaksi leffaksi, mutta kipusi se kuitenkin suurimpien suosikkieni listalle. Kestäisi varmasti useamman katselukerran, jos vain ensin löytäisin sen jostain DVD;nä. Juuri tällaista viihdyttävää kerrontaa voisin kuvitella katsovani esimerkiksi maatessani flunssan kourissa tai etsiessäni masennuslääkettä. Omaperäisyys ja viihteellisyys ovat aseet, joilla Kuffs hakkaa minkä tahansa 2000-luvun toimintakomedian 6-0.
nimimerkki: Organismi
nimimerkki: Organismi
