On selvää että Andy Dufrense passitetaan loppuelämäkseen Shawshankin vankilaan, tämän vaimon ja rakastajan löydyttyä kuolleina vuoteesta.
Vankilassa Andy joutuu raiskausyritysten, hakkaamisten sekä ”kylmien” vartijoiden ja pirullisen vankilanjohtajan kohteeksi. Hän ystävystyy myös siellä vanhemman vangin Redin kanssa ja onnistuu parantamaan asemaansa siellä ollessaan. Andy opettaa muille vangeille että toivoa on, mutta tarvitaan vähän muutakin.
Katselin sitten viimein ehkä maailman arvostetuimman elokuvan. Aikoinaan tämä jäi monen muun leffan varjoon, mutta tämä on saavuttanut valtaisan suosion. Silti kovin moni ei tiedä tätä leffaa. Tämä ei ole valtavirta elokuvaa, vaan todellinen elämää suurempi elokuvahelmi. Ei tätä oscareissakaan huomioitu yhtään, vaikka ainakin se parhaan elokuvan ja pohjautuvan käsikirjoituksen pystit tämä olisi ansainnut.
Elokuvan suola on mielestäni ehdottamasti käsikirjoitus, joka pohjautuu Stephen Kingin järjettömän nerokkaasta novellista. Tarina on niin vaikuttava ja täynnä mahtavia hahmoja. Myös elokuvan dialogi ja sinne piilotettu huumori on onnistunutta. Tarina on aluksi aika ”perus” vankilatarina, mutta loppua kohden se ei todellakaan ole sitä. Elokuva ei missään nimessä ole ennalta arvattava vaan loppu suorastaan jättää katsojan suun auki hämmästyksestä. Tarina on myös aluksi erittäin karu ja epätoivoa täynnä, mutta loppua kohden elokuva muuttuu ihan erilaiseksi. Se muuttuu tarinaksi ystävyydestä ja toivosta ja matkasta missä tarvitaan aikaa, juliste ja kivivasara.
Mahtavaa käsikirjoitusta täydentävät osaavat näyttelijät. Tim Robbins on loistava hiljaisena ja vääryyttä kokevana vankilatulokkas Andyna, jonka päässä on nerokas idea. Morgan Freemanin esittämä Red on puolestaan vankilan vanhempi konkari joka on ”joskus typeränä pentuna tappanut jonkun”. Hän toimii myös elokuvan kertojana ja lämpönä ja ansaitsee kunnioituksen. Myös Bob Guntonin esittämä korruptoitunut vankilanjohtaja Norton on niin hyvin vedetty pahis, että saa jopa kylmät väreet aikaan.
Muutkin vetävät nappisuoritukset sivuosissa esiintyvinä vankeina ja vartijoina. Myös Rita Hayworthilla on suuri tehtävä elokuvan loppupuolella.
Frank Darabont on ohjaaja jota itse en tiedäkään kuin vain ”Vihreästä mailista”, joka sekin on arvostettu Stephen Kingin kirjaan perustuva vankiladraama. Mies taitaakin olla tämän genrensä paras. Hän on kuitenkin aika vähälle huomiolle jäänyt ohjaaja, joka ainakin tässä elokuvassa on onnistunut täysin.
Myös elokuvan kauniit Thomas Newmanin sävellykset kulkevat mahtavasti tarinan mukana ja ovat suuri osa elokuvaa.
En halua paljastaa liikaa tästä huippu elokuvasta niille ketkä eivät ole tätä katsoneet. Mutta sen sanon, että loppupuoli paranee hirveästi. Ja että se on ”maagista” katseltavaa kaikkine yllättävine juonenkäänteineen ja koskettavine kohtauksineen.
Mitä huonoa tässä sitten on. Täytyy kertoa, että en pysty sanomaan oikeastaan mitään. Ehkä se, että täysin kaikki ei mene kirjan mukaan, ja että ei perustu tositapahtumiin ja että nimi on suomennetuu liian paljastavasti. ”No ihan sama!” Mitä sitä kiertelemään ”The Shawshank Redemption” on täydellisyyttä hipova mestariteos!
