Martin Scorsesea pidetään yhtenä historian parhaista elokuvaohjaajista ja eräänä rikoselokuvien ¬isänä. Scorsesen ohjaustöitä yhdistävät monesti sellaiset seikat kuten; ”fuck”-sanojen viljely, kahden ja puolen tunnin kesto sekä aivan loistava tarinankerronta. Vaikka Scorsese onnistuukin luomaan jotain todella hienoa ja ainutlaatuista jälkeä elokuviinsa, ovat hänen elokuvansa silti roimasti yliarvostettuja. Miehen ehkä tunnetuin työ on vuonna 1990 ilmestynyt gangsterielokuva ”Mafiaveljet”, jota kutsutaan yleisesti ”todella loisteliaaksi mestariteokseksi joka pistää jopa ”Kummisedälle” ja tämän jatko-osille kunnon vastuksen.” Todellisuudessa, siis allekirjoittaneen mielestä ”Mafiaveljet” on yliarvostettu, puuduttava ja ylipitkäksi venytetty tekele, joka ei pääse lähellekään edes yhtä ”Kummisetä”-trilogian osaa. Jopa trilogian kolmas osa, jota yleisesti pidetään sarjan selvästi heikoimpana, voittanee Scorsesen ”mestariteoksen” mennen tullen. Sitä vastoin, että ”The Departed”olisi miehen kehutuimman tavoin ylipitkää ”puudutusviihdettä”, onnistuu se kohoamaan pitkän ja monivaiheisen uran tehneen ohjaajansa kirkkaasti parhaaksi työksi.
Billy Costigan (Leonardo DiCaprio) on kaduilla rikollisuuden parissa nuoruutensa viettänyt mies, joka suoriutuu poliisikoulusta parhain mahdollisin arvosanoin. Mutta jokin meni vikaan, eikä Billy pääsekään pöydän taa viettämään lokoisaa poliisin virkaa, vaan mies lähetetäänkin soluttautujaksi erään Bostonin vaikutusvaltaisimman rikollispomon hoteisiin, jossa paljastumisen pelon lisäksi saa pelätä henkensä puolesta hetkestä toiseen. Monet tapahtumat kuljettavat Billyn vaarallisen lähelle sitä rajaa, jota kukaan soluttautuja ei halua kohdata, nimittäin ”rotaksi” paljastumisen rajaa.
Colin Sullivan (Matt Damon) on juuri poliisiopiston läpäissyt nuori lahjakkuus, joka pääsee heti siltä seisomalta töihin Osavaltionpoliisin, jossa tämän arvonimeksi määritellään etsivä. Colin pääsee heti töikseen mukaan johtoportaaseen ja saa johdettavakseen pienen ryhmän, jonka tarkoitus saattaa Etelä-Bostonin vaarallisin gangsteri oikeuden eteen. Ryhmän tarkkaillessa silmä kovana tätä rikollisjehua yrittää Colin parhain mahdollisin keinoin estää tämän toteutumista, sillä nuorella ja lahjakkaalla etsivällä on luurankoja kaapissa.
Frank Costello (Jack Nicholson) on irlantilainen kovanluokangangsteri, joka ei häpeä käyttää kovia otteita vihollistensa eliminoinnissa. Frankin pitää olla erittäin varovainen toimissaan, sillä häntä jahtaa Massachusettsin osavaltionpoliisi, jonka perimmäinen tarkoitus onkin, että tämä vuosia Etelä-Bostonia ”hallinnut” rikollispomo saataisiin telkien taa. Frankilla on myös toinenkin huolenaihe; nimittäin hän on saanut osavaltionpoliisissa työskentelevän ”myyrän” kautta tietoonsa, että tämän omien miesten seassa on ”rotta”, joka kaivannee pikaista eliminointia.
Scorsesen ohjauksesta on jälleen kerran annettava kunnioitusta, sillä viimeistään tämä elokuva todistaa sen, miten taitava, lahjakas sekä nerokas mies on useiden tunnettujen rikoselokuvien takana. Scorsese onnistuu luonnehtimaan jo sen verran kulutetusta sekä kliseisestä käsikirjoituksesta nautittavan nerokkaan rikosoopperan, jota kelpaa katsella useaankin kertaan. Scorsese yhdistää nerokkaan ja mukaansatempaavan mutta samalla varsin mielenkiintoisen tarinankerronnan ja hallitun henkilöhahmojen ohjauksen, joka luo elokuvasta mutkikkaan ja realistisen kertomuksen poliisin soluttautujan, rikollispomon ja ”syntisen” poliisin arjesta lain tuolla puolen.
Kaiken muun tavoin jopa elokuvan soundtrack on upeaa kuunneltavaa. Kanadalaisen elokuvasäveltäjä Howard Shoren, joka tunnetaan mm. elokuvien; ”Uhrilampaat”, ”Taru sormusten Herrasta -trilogia” sekä nykypäivänä erittäin kovassa suosiossa oleilevan teinivampyyrielokuvasarja-Twilightin kolmannen osan; ”Twilight – Epäilys”, säveltäjänä käsialaa olevat kappaleet ovat hyvin kauniita ja mieleenpainuvia. Näitä kappalaita kelpaa kuunnella elokuvan soundtrack-levyltä. Myös Dropkick Murphys -nimisen Yhdysvaltalaisyhtyeen säveltämää ”I’m Shipping Up to Boston” –kappaletta kuullaan ahkerasti elokuvan aikana.
William Monahan on mies tämän kulutetun mutta jollain tapaa uudehkolta tuntuvan epäpinnallisen käsikirjoituksen takana. Vaikkei miehen kynäilemä teksti olekaan järin omaperäistä on se siitä huolimatta jollain asteikolla uudenkarhean tuntuista, sillä juoni ei ole se tavallisin tämän tapaisissa elokuvissa on totuttu näkemään. Uuta juoneen tuo se, että elokuvan päähenkilöt (DiCaprio ja Damon) kilpailevat toisiaan vastaan ja yrittävät paljastaa toinen toisensa. Monahan on kirjoittanut näiden kahden päähenkilön ja juonen lisäksi myös muut, sivuhenkilöt sekä näiden dialogit todella hyvin luoden näistä mahdollisimman realistisia mutta samalla myös mielenkiintoisia.
Nuorena ”Titanicin” ansiosta tähteyteen ponnahtanut Leonardo DiCaprio on perinyt Robert De Niron pestin ohjaaja Martin Scorsesen luottonäyttelijänä, sillä The Departed on miesten kolmas yhteinen projekti. Aiemmin DiCaprio on näytellyt Scorsesen elokuvissa ”Gangs of New York” sekä “The Aviator – Lentäjä”, jotka molemmat ovat tunnettuja ja arvostettuja elokuvia 2000-luvulta, jonka aikana DiCaprio on nostanut osakkeensa pilviin näytellessään useissa palkituissa ja kriitikoiden sekä tavallisen rahvaaniin ylistämissä elokuvissa. Scorsesen ja DiCaprion yhteistyö ei loppua ole näillä näkymin kohtaamassa, sillä DiCaprio nähtiin viimeksi Scorsesen uusimmassa ”Suljetussa saaressa”, joka on myöskin saanut osakseen suurta arvostusta sekä maittavia lipputuloja. Näiden lahjakkaiden ja taitavien alanmiesten yhteistyön jatkuminen on hyvä asia, sillä DiCaprio kaikkine taitoineen sopii Scorsesen tälle antamiin rooleihin kuin nenä päähän. Mies ei tee tälläkään kertaa minkään tasoista poikkeusta, sillä hän näyttelee nuoren soluttautujan roolin todella taidokkaasti sekä tunteikkaasti, jolloin tämä suoritus ei voi muuta kuin ottaa ansaitsemaansa ihailua vastaan sekä luoda miellyttäviä mielikuvia.
DiCaprion lisäksi kunnioitettavankomean roolin tekee vanha metodinäyttelijäkonkari Jack Nicholson, joka tunnetaan sellaisista klassikoiksi muodostuneista elokuvista kuten; ”Hohto”, ”Batman” ja ”Chinatown.”Jo hyvä tovi sitten seitsemänkymmenen ikävuoden rajapyykin ylittänyt luonnenäyttelyn mestari tekee todella muistettavan ja miellyttävän suorituksen vanhana gangsteripomona, jonka valtakausi alkaa olla pikkuhiljaa ohi.
Toisessa pääroolissa nähtävä Matt Damon puolestaan poikkeaa muusta näyttelijäkaartissa siinä, ettei tämän työssä voi juurikaan nähdä paneutumista tai rooliinheittäytymistä, joita hyvältä näyttelijältä vaaditaan ja joita mieleenpainuvalta ja miellyttävältä roolihahmolta tarvitaan. Damonin suoritus jää vajaaksi ja epämiellyttäväksi, eikä siitä saa juurikaan minkään valtakunnan nautintoa aikaiseksi. Sivuroolissa nähtävä Oscar-palkinnon saajaksi ehdolla ollut Mark Wahlberg loistaa DiCaprion ja Nicholsonin tavoin, rasittavana ja ”v*ttuiluun” tykästyneenä poliisiesimiehenä, joka pitää kaikki juttuun liittyvät tiedot ominaan, mm. sen, kenet tämä on lähettänyt ”rotaksi” Costellon porukkaan.
Neljällä Oscarilla palkittu rikoselokuvien merkkiteoksen tittelinsä ansainnut elokuva on kaikkea muuta kuin turha tai keskinkertainen elokuva, joka ei jää katsojansa mieleen kytemään pitemmäksikin aikaa. Leffa on nautittavaa rymistelyä alusta loppuun, eikä sen aikana juurikaan tarvitse kelloa vilkuilla – tämä jos jokin on sekä hyvän, että viihdyttävän elokuvan merkki, mielenkiintoisesta puhumattakaan.
