Aliens 3 olisi pitänyt monen mielestä jäädä saagan päätösosaksi, mutta neljäs osa puski itsensä päivänvaloon vuonna 1997. Ei Resurrection mikään tavattoman huono ole, pikemminkin ajoittain ihan komeakin, mutta näyttelijäsuoritukset ja liiallisesti toistuvat elementit eivät säväytä.
Aliens 3:n tapahtumista ja Ripleyn kuolemasta on kulunut 200 vuotta, mutta kloonaus se onkin ihmeellistä. Verinäytteiden avulla Ripley ja jopa hänen sisällään kasvanut olento saadaan kloonattua kunnianhimoisen yhtiön toimesta takaisin henkiin.
Neljännessä elokuvassa yksi teema liikkuu siis geneettisissä asioissa ja jalostuksessa. Yhtiö yrittää luoda alienin ja ihmisen risteymää ja huomattuaan, että klooni-Ripleyllä on olennon vahvuuksia, päättää se säästää kloonin myöhempiä tutkimuksia varten.
Pienellä rahtialuksella uusia alienin ”synnättäjiä” tuova miehistö saapuu yhtiön risteilijälle ja äkkiä sen jälkeen alkaakin tapahtua, sillä eihän alieneita voi kesyttää ja pitää häkissä. Niinpä klooni-Ripleykin huomaa jälleen olevansa keskellä hirivöpainajaista.
Loppua kohden neljäs Alien-elokuva alkaa tuntua puuduttavalta, mutta katsomisen arvoinen pätkä on kuitenkin kyseessä. Muutamat haittaavat aukot käsikirjoituksessa ja tapahtumien kulussa kuitenkin pistävät ärsyttämään. Näyttelijöistä ainoa todellinen onnistuja on yllätyksettömästi Sigourney Weaver, joka on koko Alien-saagan sielu.
