Fujitan Lady Snowblood järisytti etenkin toisen katselukerran jälkeen allekirjoittaneen maailmaa kovasti. Hienosti aseteltu leffa pohti kostoa yllättävän syvällisesti, säilyttäen samalla omalaatuisen ilmeen ja erittäin vinksahtaneen huumorintajun. On se vaan ihmehomma, miten lahjakkaasti jatko-osa missaa kaikki edeltäjänsä loistokkaat pointit, vaikka työryhmä on lähes sama. Lady Snowblood 2: Love Song of Vengeance on hätäisesti kokoon kyhätyn oloinen nollaleffa, jonka katsominen loppuun asti vaatii ponnisteluja.
Homman nimihän on se, että 1900-luvun alkutaipaleella useista murhista etsintäkuulutettu Lady Snowblood (Kaji) alias Yuki saadaan vihdoinkin nalkkiin. Nainen tuomitaan ripeästi teloitettavaksi, mutta salainen poliisi tulee väliin ja tökkää Yukin vakoojaksi: Japanin ja Venäjän välinen sota on ohi, mutta kapinallisia löytyy yhä.
Lady Snowblood 2: Love Song of Vengeance yrittää tarttua edeltäjäänsä yhteiskunnallisempiin asioihin, mutta samalla hukkaa kaiken se vimman, mikä teki ensimmäisestä osasta niin tunneperäisen elämyksen. Yukin hahmo ei myöskään nyt saa tarpeeksi tilaa, vaan jää valjuksi. Teknisesti vaatimaton filmi lisää dogman kaltaisesti realismin tuntua, jota on nyt haettu myös ykköstä todentuntuisemmalla väkivallalla. Hyvä idis, mutta menee yli: juonenrippeet eivät juuri jaksa innostaa, ainakaan kun meno on vakavanaamaisempaa kuin angstiteinillä. Jöröyttä korostetaan niin paljon, että siitä menee maku.
Monet ensimmäisen Lady Snowbloodin ystävät tuntuvat pitävän jatkistakin onnistuneena, enkä kyllä yhtään käsitä miksi. Ensimmäisen osan kekseliäisyys ja katsojaa taitavasti piinaavat kysymykset loistavat poissaolollaan – jäljellä on vain läjä köykäistä samuraihippaa vailla päämäärää.
