Jack Sparrow on palannut! Tällä kertaa hän aikoo etsiä nuoruuden lähteen, josta juodessaan saa ikuisen elämän. Kuitenkin hänen entinen rakkauden kiinnostus, Angelica, ja tämän isä, pahamainen Mustaparta, tavoittelevat myös nuoruuden lähdettä, ja kun vielä Jackin vanha kilpailija Barbossa tulee myös kuvioihin, joskin tällä kertaa Britannien armeijan leivissä, Jack joutuu tosissaan taistelemaan, jotta pääsisi juomaan nuoruuden lähteestä…
Kuulostiko mielenkiintoiselta? Minusta ainakin, valitettavasti elokuva ei ole mielenkiintoisesta ja jännittävästä asetelmastaan huolimatta kovin mielenkiintoinen mielestäni. Tästä saan kiittää erityisesti useita väkinäisiä hahmoja, liian hitaasti kulkevaa juonta ja näiden lisäksi tässä elokuvassa ei olla melkein yhtään merellä, vaikka meri onkin tärkeä osa Pirates of the caribbeaneja.
Tämä on neljäs Pirates of the caribbean-elokuvista, ja tästä elokuvasta huomaa, että elokuvasarjan olisi hyvin voinut lopettaa kolmanteen elokuvaan, mikä vioistaan huolimatta toimi ihan hyvänä lopetuksena sarjalle. Tässä elokuvassa melkein kaikki aiemmista elokuvista tutut hahmot on korvattu uusilla. Tämäkin voisi toimia hyvin, mutta valitettavasti uudet hahmot eivät oikein iskeneet minuun. Edes uudet päähahmot eivät minuun kolahtaneet. Penelope Cruz, joka näyttelee tässä elokuvassa Angelicaa, Jackin entistä rakkauden kiinnostusta, ei juuri minuun iskenyt. Cruzin näyttely tuntuu välillä aika vaihtelevalta, välillä hänen hahmonsa tuntuu aika kiltiltä, mutta välillä Angelica taas räyhää ärsyttävästi. Cruz ei onnistu tekemään hahmostaan pidettävää, eikä erityisen mieleenpainuvaa. Cruzin ja Johnny Deppin kemia elokuvassa vaikuttaa ihan hyvältä elokuvassa, mutta heidän välisissä kohtauksissa minua yleensä vain ärsytti, kun Johnny Deppin näyttelemä Jack Sparrow ja Penelope Cruzin näyttelemä Angelica eivät kertaakaan suudelleet elokuvan aikana, mutta tästä kiusoitellaan elokuvan aikana monta kertaa; monissa kohtauksissa Jack ja Angelica melkein suutelevat, mutta sitten aina jostain kumman syystä he eivät sitä tee.
Ian McShanen roolisuoritus Mustapartana, Angelican isänä ja elokuvan pääroistona, ei myöskään erityisemmin vakuuttanut minua. McShanen näyttelyssä isona ongelmana on se, että hänen Mustaparta-hahmonsa ei tunnu läheskään niin pelottavalta, kuin hänestä puhutaan elokuvan aikana. Elokuvassa puhutaan monesti siitä, miten legendaarinen ja vaarallinen Mustaparta on, mutta Mustaparta tuntuu siihen nähden hyvinkin laimealta hahmolta. Mustaparta on kyllä ilkeän oloinen hahmo elokuvassa, mutta ei kuitenkaan erityisen pelottava, lähinnä hän tuntuu laimealta. Mustaparta ei oikein aiheuttanut minussa tunnereaktioita suuntaan tai toiseen. Yhdessä kohtauksessa tähän muodistuu tosin poikkeus, nimittäin siinä, missä Mustaparta juo nuoruuden lähteen veden pelastaakseen oman henkensä, vaikka hänen Angelica-tyttärensä on myöskin kuolemaisillaan. Tämän kohtauksen aikana inhosin Mustapartaa, ja olin tyytyväinen siihen, mitä hänelle elokuvan lopussa kävi. Silti kaikenkaikkiaan petyin hahmoon. Todettakoon lopuksi, että pidän McShanen roolisuoritusta elokuvassa keskinkertaisena, hän ei mielestäni tee huonoa työtä, mutta ei kyllä hyvääkään. Oikea sana on, että hänen roolisuorituksensa ei jää pahemmin mieleen ollenkaan, kuten ei hänen hahmonsakaan, mikä on sääli, sillä Mustapartan kaltaisella legendaarisella hahmolla olisi ollut ainesta paljon enempään.
Angelican ja Mustaparran lisäksi elokuvassa on kaksi uutta merkittävää hahmoa, Sam Claflin näyttelemä saarnaaja-Philip, ja Astrid Berges-Frisbeyn näyttelemä Syrena-merenneito. Ei pahalla näyttelijöitä kohtaan, mutta nämä kaksi hahmoa kyllä tuntuivat aivan turhilta tähän elokuvaan. He eivät tunnu vaikuttavan elokuvan juonen tapahtumiin juuri yhtään, ja heidän monet kohtauksensa tuovat elokuvaan tarpeetonta lisäpituutta. Sam Clafli näyttelee kyllä hahmoaan ihan hyvin, sillä Philip on mukavan uudenlainen hahmo Pirates of the caribbean-sarjaan, sillä tässä elokuvasarjassa ei ole ennen neljättä ollut melkein yhtään uskonnollisia hahmoja. Minulla ei ole oikeastaan mitään ongelmaa tämän hahmon kanssa, kuten ei myöskään Claflinin näyttelijäsuorituksen kanssa, vaan ongelmat syntyivät mielestäni Philipin ja Syrenen välisessä rakkaustarinassa. Saarnaaja ja merenneito rakastuvat vähitellen toisiinsa elokuvan aikana, mikä kyllä tuntuu todella väkinäiseltä romanssilta, mitä ei ole mielenkiintoista katsoa. Vaikuttaa siltä, että tähänkin elokuvaan piti tuoda jokin rakkaustarina, ja koska aiemmista elokuvista tutut Elizabeth ja William eivät esiinny tässä elokuvassa ollenkaan eikä heitä edes mainita, elokuvaan piti kehitellä uusi pari, jotka rakastuvat toisiinsa. Noh, sanotaan kuitenkin, että mielestäni Berges-Frisley näyttelee ihan ookoosti Syrene-merenneitoa, en vain pidä tästä Syrene-hahmosta, enkä varsinkaan hänen romanssista saarnaajan kanssa. Claflinin ja Berges-Frisbeyn kemia ei tässä elokuvassa tunnu aidolta vaan hyvin väkinäiseltä, ja kun tähän lisätään liian nopeasti etenevä romanssi, joka on myös mielestäni hyvin ennalta-arvattavana, lopputulos ei ole kaunista katsottavaa. Elokuvasarjaan on toki hyvä tuoda uusia hahmoja, mutta tämän elokuvan uudet hahmot eivät minuun kolahtaneet, ja heistä puuttui monien aiempien hahmojen vetovoima. Kaipasin tämän elokuvan aikana erityisesti hupaisaa kaksikkoa, Pinteliä ja Ragettia, jotka olivat aika keskeisessä roolissa kolmessa ensimmäisessä Pirates of the carbibbean-elokuvassa.
Olen tähän jo vähän viitannutkin, mutta mielestäni tämän elokuvan käsikirjoitus ei ole parhaasta päästä; tässä elokuvassa on mielestäni liian paljon hahmoja, mistä huolimatta juoni tuntuu välillä etenevän todella hitaasti, ja elokuvan tarina on täynnä kliseitä, jotka on toteutettu elokuvassa vaatimattomasti. Tämän elokuvan ohjasi Rob Marshall, joka varmasti teki parhaansa, mutta joka ei onnistunut tekemään tästä elokuvaa toimivaa kokonaisuutta. En kuitenkaan syytä häntä tästä, sillä elokuvan tarina ja lukuisat uudet, mielestäni vaatimattomat, hahmot, eivät antaneet tälle elokuvalle hyviä raaka-aineita toimivaan elokuvaan. Marshall ei siis käsikirjoittanut tätä elokuvaa, joten käsikirjoituksen tylsyyttä en laita hänen piikkiin.
Isosta kritiikkilistastani huolimatta tässä elokuvassa on myös asioita, joista pidin. Aiemmista elokuvat tutut Johnny Depp, Geoffrey Rush ja Kevin McNally tekevät jälleen kerran hyvää työtä tässä elokuvassa. Erityisesti pitää todeta, että vaikka Depp ei onnistu tekemään Jack Sparrow-hahmostaan yhtä valovoimaista ja mielenkiintoista, kuin ensimmäisessä elokuvassa, mielestäni tässä elokuvassa Deppin näyttely on huomattavasti parempaa kuin kolmannessa Pirates of the caribbean-elokuvassa, missä ainakin minä olin aistivinani Deppin suorituksesta selkeää väsymystä rooliinsa. Tässä elokuvassa Depp kuitenkin laukoo paljon hauskoja vitsejä, ja hänen yhteisiä hetkiä McNallyn Gibbs-hahmon kanssa on aina mukava katsoa. Jack on kyllä mielestäni edelleen mainio hahmo, joka osaa viihdyttää katsojia, ja joka toimii edelleen hyvin Pirates of the caribbean-sarjan päähahmona, vaikka onkin menettänyt jonkin verran ensimmäisen elokuvan valovoimaisuudesta.
Kevin McNally taas näyttelee Joshamee Gibbsiä, Jackin vanhaa uskollista ystävää, ja McNally pääsee tässäkin elokuvassa hyvin hahmonsa sisään, ja Deppin ja McNallyn kemia pelaa loistavasti kaikissa Pirates of the caribbean-elokuvissa. Geoffrey Rush on myös yksi lempinäyttelijöistäni tässä elokuvasarjassa, ja hän tekee tässäkin elokuvassa hyvää työtä, vaikka en erityisemmin pitänyt siitä, että Barbossa työskentelee tässä elokuvassa Britannian armeijassa. Rushin ja Deppin hahmojen kemia kuitenkin myös toimii tässä elokuvassa. Deppin, Rushin ja McNallyn roolisuoritukset, hyvän musiikin ohella, antavat tälle elokuvalle minun silmissäni yhden tähden lisää. Muuten olisin ehkä antanut tälle elokuvalle vain yhden tähden, nyt se saa minulta kaksi tähteä.
Elokuvassa oli mielestäni ainesta paljon parempaan, mutta toteutus jäi minusta tässä puolitiehen, ja on todettava, että joitain yksittäisiä kohtauksia lukuunottamatta tämä elokuva tuntuu usein tylsältä. Huomasin tästä elokuvasta, että kenties olisi ollut parempi jättää Pirates Of the caribbean-elokuvasarja kolmeen osaan. Oikeastaan yksi elokuva olisi riittänyt mainiosti, mutta kaksi ensimmäistä jatko-osaa olivat kuitenkin mielestäni suhteellisen hyviä, vaikka nekään eivät kyllä olleet niin hyviä, kuin ensimmäinen elokuva. Tämä elokuva on ensimmäisellä katsomiskerralla osan ajasta mielenkiintoinen,mutta uusilla katsomiskerroilla olen huomannut kyttääväni sitä, että milloin tämä elokuva loppuu. Mikäli pidit aiemmista Pirates of the caribbean-elokuvista, suosittelen kokeilemaan myös tätä elokuvaa, mutta kehotan pitämään odotukset matalalla; jos sitten tästä elokuvasta pitääkin, kokee positiivisen yllätyksen ja jos ei pidä, ei pety ainakaan suuresti. Kannattaa myös katsoa ensimmäiset kolme Pirates of the caribbean-elokuvaa ennen tätä.
