Kaksi kotihelvetin asukkia Stan (Stan Laurel) ja Ollie (Oliver Hardy) yrittävät mennä erään klubin tapaamiseen Chicagossa, mutta vaimot kieltävät. Siitä siis tehdään juoni että Ollien pitää mennä Honoluluun toipumaan, mutta oikeasti livahdetaan tapaamiseen. Loistava suunnitelma, mutta soppaa mutkistaa haaksirikko, uutisfilmi ja silkka epäpätevyys.
Laurel & Hardy-duo, suomeksi Ohukainen ja Paksukainen ovat klassisen komedian isoin duo. Amerikkalainen, iso ja päällekäyvä Hardy on jokseenkin järkevämpi ja peribrittiläisen kuivakka, pieni ja piileskelevä Laurel ovat hykerryttävä kaksikko. Silkan kohelluksen lisäksi mukana on verbaaliakrobatiaa ja katsojan mielikuvituksella leikkimistä.
Stan Laurel ja Oliver Hardy ovat luonnollisesti erinomaisia. Kaksi epämääräisesti pakoilevaa pelleä joita koko maailma kohtelee rautahanskoin ja he parhaansa mukaan yrittävät juonia itsensä eri velvoitteista ja uhista eroon. Absurdin duon show ei tarvitse muita näyttelijöitä kuin pieneksi avustukseksi, mutta Mae Busch ja Dorothy Christy komentelevina vaimokkeina ovat täysin toimivia.
Tällainen on toimiva komediaelokuva. Se ei ole liian pitkä, siinä on tarina antamaan syy kohellukselle ja sen hahmot ovat miellyttäviä, mutta eivät niin miellyttäviä etteikö heidän päälle paukkuva epäonni naurattaisi katsojaa. Harmiton, miellyttävältä maistuva ja hyvän jälkimaun jättävä komedia.
