Aikoinaan (1937) George Allen & Unwin julkaisi lapsille tarkoitetun fantasiakirjan, jonka kirjoitti Pembroke Collegen opettaja J.R.R. Tolkien. Se oli menestys ja kustantajan pyynnöstä kirjailija kirjoitti sille jatko-osan joka saman kustantajan toimesta julkaistiin 1954 ja oli huomattavasti suurempi teos. Peter Jackson ohjasi jatko-osasta eeppisen trilogian. Hän palaa Keski-Maahan ja elokuvan nimi on [I]Hobitti[/I]. Se kertoo hobitista joka asui kolossa maan sisällä ja hänen seikkailustaan Yksinäiselle Vuorelle. Tarkemmin sanoen tämä elokuva ei kerro kaikkea tästä seikkailusta, vaikka se kertoo myös muista, viisaampien ja mahtavampien asioista. Lisäksi mukana on myös hienoinen taustakertomus missä vanha Bilbo (Ian Holm) alkaa kertomaan tarinaansa kirjaan mikä suuresti kiehtoo nuorta Frodoa (Elijah Wood).
Yhtenä aamuna Bilbo Reppuli (Martin Freeman) kohtaa velho Gandalfin (Sir Ian McKellen) joka on kovin kiinnostunut tästä hiljalleen konservoituvasta hobitista jonka suvussa on kuitenkin hurjaa verta. Seurauksena on odottamaton juhla mihin liittyy 13 kääpiötä joita johtaa Thorin Tammikilpi (Richard Armitage), Vuorenalainen Kuningas ilman kuningaskuntaa. Tämän joukkion mukaan Bilbo värväytyy ja joutuu toden totta seikkailuun. Edellä mainitun moni-ilmeisen kääpiöjoukon lisäksi soppaa värittää Bertti (Mark Hadlow), Tom (William Kircher) ja Viljami (Peter Hambleton), jotka ovat peikkoja. Puhumattakaan Isosta Hiidestä (Barry Humphries) joka on juuri sitä ihteään ja Thorinin vihollinen Azog (Manu Bennett) on haavoistaan huolimatta elossa ja erittäin halukas kostamaan.
Peter Jackson ohjaa ja hänen lisäksi käsikirjoitusta ovat rustanneet Fran Walsh, Philippa Boyens ja Guillermo Del Toro ja he ovat ottaneet jokaisen kohtauksen mikä alkuteoksessa mainitaan ja sovittaneet sen elokuvan muotoon. Lisää elävyyttä tarina saa siitä että Bilbon seikkailun laajempia ulottuvuuksia myös valaistaan. Tai sitten Jackson vain katsoi tarpeelliseksi alleviivata sitä että kyseessä on samaan maailmaan ja jatkumoon liittyvä elokuva. Sävy on jossain edeltäjäänsä kevyempi, mutta vain hieman ja silmäkarkkia ja -katkeroa on luvassa enemmän kuin vähän, sillä iljettävien hiisien tunnelit ovat äärimmäisen likaiset ja ahtaat ja Noidan (Benedict Cumberbatch) asuinpaikka Dol Guldur on silkkaa kulotttunutta joutomaata. Sellaista joutomaata mikä saa Radagast Ruskean (Sylvester McCoy) rivakasti häipymään paikalta.
Martin Freeman nimiroolissa tekee juuri sopivan suorituksen maanläheisenä hobittina joka ei ole suuriin tekoihin tarkoitettu ja tietää sen itsekin, mutta hänessä on tiukan paikan tullen uskomatonta rohkeutta ja tarpeeksi nokkeluutta jekuttaa Klonkkua (Andy Serkis) pienen kultasormuksen avulla. Richard Armitage Thorinina on juuri niin katkera ja kova kuin maanpakoon ajetun kääpiökuninkaan kuvittelee olevan ja tämä ei kumarra ketään eikä luovuta helpolla. Hänessä on kylläkin myös viisautta myöntää olleensa väärässä. Sir Ian McKellen Gandalfina on hieman omituinen ja vaarattoman oloinen ukko joka kuitenkin tietää monista asioista erittäin paljon ja kykenee suuriin tekoihin. Sylvester McCoy Radagastina vetää hassahtaneen ukkouden 11:n tienoille, joskin kaikkien velhojen tavoin hän on äärimmäisen kyvykäs. Sir Christopher Lee, Hugo Weaving ja Cate Blanchett tekevät lyhyet, mutta upeat suoritukset ja vähempää ei voinut odottaa. Muut kääpiöiden esittäjät eivät jää heikoiksi, mutta koska heitä on paljon ja vielä rimmaavilla nimillä on vaikea löytää yksilöitä ryhmästä jota johtaa Thorin.
Manu Bennett on vakuuttavan hirviömäinen Azog jolla on fyysinen tuntomerkki erottamaan hänet muista ja hän on tarpeeksi brutaali selviytyäkseen rampana jalkapallohuligaanien yhteiskunnan irvikuvassa. Barry Humphries on ihraa vellova Iso Hiisi ja enemmänkin pelkästään inhottava otus siinä missä Azog on kammottava. Andy Serkis jälleen kerran tulkitsee Klonkun yksinäiseksi ja riutuneeksi uhriksi joka lymyilee pimeässä ainoana seuranaan aarre jonka hän menettää.
Kuvasto on upeaa, jatkuvuus täydellistä ja sovitus äärimmäisen tarkkaa, mutta melkoisen suuri riesa on siinä että Tolkien kirjoitti alkuteoksen yhdeksi tarinaksi joka on helppo lukea loppuun ja yleisön viihdyttämiseksi siinä on paljon tapahtumia ja vähän henkilödraamaa. Nämä tapahtumat ja henkilöhahmojen karuus näkyy elokuvassa ja vaikka Jackson saakin mukaan hieman henkilödraamaa jää se väistämättä ohueksi ja se johtaa pieneen pistehukkaan. Lyhyesti sanoen melkein kolmen tunnin mitta ei johda loppuun ja se ei ole kiva juttu se, vaikka ne melkein kolme tuntia menevät kuin suurien kotkien siivillä.