Me toimimme aistiemme varassa ja mallinnamme maailmaa niiden kautta ymmärrettäväksi. Havaintokykymme on rajoittunut ja jos oikein odotamme jonkin asian tapahtuvan, se alkaa hallita mieltämme ja ohjaa toimintaamme. Sanotaan, että masennuksesta kärsivät ihmiset näkevät maailman hyvinkin realistisesti ja tämän vuoksi elämässä tarvitaan optimismia pärjätäkseen. Nämä teemat tulivat vahvasti mieleen katsoessani Mike Hodgesin ohjaaman Mustan sateenkaaren.
Martha Travis (Rosanna Arquette) on selvännäkijä, joka kiertää yhdessä hänen alkoholisti-isänsä Walterin (Jason Robards) kanssa pitämässä uskovaiselle yleisölle feikkishowta, joissa Martha saa yhteyden ihmisten kuolleisiin läheisiin. Käy kuitenkin niin, että Martha ennustaa oikeasti erään murhan vaikka luulee aluksi saavan yhteyden kuolleeseen mieheen. Tämä käynnistää tapahtumasarjan jolloin Martha saa peräänsä niin palkkatappajan kuin uteliaan, mutta kyynisen toimittajankin, Garyn (Tom Hulce).
Pintapuolisesti elokuva on melko perinteinen trilleri yliluonnollisilla elementeillä. Mielenkiitoiseksi elokuvan tekee se, kuten aina, että mukana on paljon erilaisia ja aitoja ihmistyyppejä vaikka elokuvassa perinteistä hyvän ja pahan vastakkainasettelua luodaankin. Walter on alkoholilla aistejaan turruttava reppana, joka ei halua uskoa että maailmassa olisi jotain selittämättömiä ilmiöitä tai asioita. Samaan taipuu myös Gary, joka toimittajana haluaa löytää kaikelle aina järjellisen selityksen ja toisaalta suostuu uskomaan järjetöntä selitystä totuuden edessä, joka sopii omaan maailmankuvaan. Sympatiat kerää pelinappulaksi joutuva Martha, joka näkee maailman mielipuolisuuden silmästä silmään.
Ihmiset haluavat löytää merkityksen olemassaololleen ja elämän jatkumiselle tuonpuoleisessa. Samalla elävät, mutta sisäisesti elämän liekistä irtautuvat ihmiset haluavat selvyyttä kuoleman jälkeisestä elämästä vaikka oma maanpäällinen elämä menee samalla hukkaan. Brittiohjaaja Mike Hodgesilla (Tappakaa Carter, Flash Gordon) on myös ulkopuolista silmää kuvatessaan amerikkalaista yhteiskuntaa ja samalla kiihkouskovaisten toimintaa. Väkisinkin tämä tuo mieleen Yhdysvaltojen nykyisen poliittisen tilanteen ja maan kahtiajakautuneisuuden. Myös siksi, että tässäkin toimittaja irvailee totuudelle. Luonto osaa olla ovela ja peittää totuuden sitä kaipaavalta ihmissilmältä. Vaikka elokuvassa sivutaan monia eri aihepiirejä, ei se missään vaiheessa tunnu sekavalta sillisalaatilta.
Elokuva koki aikanaan ikäviä levitysongelmia niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin levittäjien taloudellisista vaikeuksista johtuen. Suomessa elokuva on julkaistu VHS:llä ja elonetin mukaan esitetty televisiossa vain kerran. Vihdoinkin Arrow Video on julkaissut leffan Yhdysvalloissa ja Britanniassa blu-raylla hienolla restauroidulla kuvalla. Suosittelenkin lämpimästi hankkimaan tämän julkaisun tästä unohdetusta helmestä.
